sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Wiima SmartDog -testissä

(10.4. tekstiä on editoitu julkaisun jälkeen, kursiivilla lisätyt osuudet ovat palauteraportista, jonka sain kirjottamisen jälkeen)

Olin jo aikaa miettinyt Wiiman kiikuttamista SmartDog-testiin. Minulla on ihan yleisestä uteliaisuudesta ja maallikkoharrastuneisuudesta kumpuava kiinnostus käyttäytymistieteisiin, sekä luonnollisesti ajattelen, että tiedoista saattaisi olla minulle myös hyötyä Wiiman kanssa yhdessä elellessä.
Mutta tuolloin testejä tehtiin vain Uudellamaalla (ja joissain PopUpeissa, joihin en koskaan ehtinyt), niin en jaksanut vaivautua kuitenkaan niin pitkän matkan päähän. Tän vuoden alusta Varsinais-Suomeenkin saatiin oma testaaja ja nytpä ilmoitin Wiimankin sitten testiin. Valitsin testattavaksi koko kognitiopaketin, vaikka hinta kyllä vähän hirvittikin. Mutta ajattelin, että jos ryhdyn valitsemaan, niin sitten harmittelen myöhemmin, kun jäi jokin testi tekemättä ja tulos tietämättä. On sitä tullut hullumpaankin rahansa laitettua...

SmartDog -testit ovat koiralle erilaisia ruuanetsintäpelejä, mutta ne rakentuvat siten, että tuloksista pystytään muodostamaan käsitys koiran persoonallisuustekijöistä ja koiran vahvuuksista kognitiivisissa taidoissa.

Alla pieni referaatti testipäivästä. Kaikki kirjoitukseni pohjautuu omiin muistikuviini testistä, en ole saanut kirjallista testiraporttia vielä. Joten kaikki virheet ja epätäsmällisyydet johtuvat kirjoittajasta.

Testipäivänä köröttelimme Wiiman kanssa Raisioon Vainuvoiman pääkallopaikalle ja siellä testaaja Elisa Reunanen otti meidät vastaan. Alkuhöpinöiden ja lomakkeiden täytön jälkeen siirryimme tekemään eka tehtävää.

Itsehillintä / impulsiivisuus
Ensimmäinen tehtävä oli lieriö, jonka sisältä koiran tuli hakea makupala. Ensimmäisillä kerroilla lieriö oli peitetty ja koira oppi, että makupalan sai vain noutamalla sen jommasta kummasta lieriön avoimesta päästä. Sitten peite otettiin pois ja koira päästettiin taas noutamaan makupalaa - nyt se siis näki makupalan lieriön läpi.
Hyvän itsehillinnän omaava koira jatkaa juuri oppimaansa mallia saada palkkio ja siis edelleen noutaisi herkun lieriön päästä, kun taas impulsiivisempi koira, jonka on vaikea vastustaa houkutuksia, innostuu palkkion nähdessään ja pyrkii siihen käsiksi suorinta tietä lasin läpi.

Wiimalle yllättäen tämä tehtävä ei ollutkaan ihan läpijuoksujuttu. Wiima oppi hyvin harjoitusvaiheessa, että namin saa lieriön päästä (sen oli muuten vähän epämiellyttävää laittaa päänsä lieriöön, olikohan sillä vaikutusta?), mutta kun näköeste poistettiin, niin Wiima koitti useimmilla toistokerroilla ensin onneaan napata herkku suoraan, mutta siirtyi sitten kyllä heti lieriön päähän, kun temppu ei onnistunut. Näimme kyllä testin kuluessa myös toistosuorituksia, joissa Wiima meni suoraan lieriön aukolle, eli hillitsi itsensä :) .

Itse asiassa kuvittelin, että Wiima olisi tässä osoittanut sitä itsehillintää, koska se kuitenkin on luonteeltaan harkitseva koira - eli ajattelin, että se olisi hakenut herkun lieriön aukolta sen kerran opittuaan, mutta näin ei ollut. Näköjään herkkujen ja houkutusten kohdalla itsehillintä ja harkinta ei olekaan selviö.
Wiima on siis rauhallinen, mutta hieman impulsiivinen koira, joskaan ei mitenkään yliampuvasti.

Wiima testissä.
Kuva: Elisa Reunanen/SmartDog

Toinen impulsiivisuutta/itsehillintää ja ongelmanratkaisukykyä mittaava testi oli V-aitaustesti.
Huoneeseen pystytettiin V-asentoon laitettu kehikko. Nami oli laitettu V-muodon etureunaan ja koira katseli herkkua aidan toiselta puolelta. Tässä seurattiin, että miten nopeasti koira löytää tiensä herkun luokse. Testissa tarkkailtiin nopeuden lisäksi ongelmanratkaisutapaa, koira voi keskittyä ratkomaan tilannetta itsenäisesti tai se voi pyytää ohjaajan apua, tai tietenkin myös vetäytyä tehtävän ääreltä mm turhautumisen seurauksena.
Haastetta tehtävään tuo se, että saadakseen herkun koiran on poistuttava sen luota seinäkkeen kiertämisen ajaksi, tämä vaatii koiralta itsehillintää.


Wiimalle tehtävä ei tuottanut vaikeuksia. Muistelen testiajan tälle tehtävälle olleen 3 minuuttia, mutten muista mitä testaaja sanoi testitulosten keskiarvoksi - Wiima suoritti sen 14 sekunnissa. 

 Filmillä näkyy, ettei herkun luota poistuminen ollut Wiimalle ihan eka ajatus vaan se kiertelee aidan puolelta toiselle. Vasemmalla puolella Wiima on jo lähdössä kiertämään seinäkettä, mutta palaa takaisin herkun luo. Seuraavaksi oikealla puolella se jo kuitenkin ryhtyy järkeilemään ja lähtee sitten kiertämään aidan takaa herkulle. Kaiken kaikkiaan se selvisi tästä itsehillintätehtävästä hyvin mallikkaasti.

Raportista: Impulsiivisuutta mitattiin testissä sylinteritestillä sekä V-aita testillä. 
Palkkio näköärsykkeenä häiritsee Wiimaa jonkin verran – sylinteri testissä koira tökkäsi muutaman kerran läpinäkyvään lasiin ennen kuin koetti juuri oppimaansa taitoa ottaa ruoka sivusta. Aikaisemmissa tutkimuksissa koirilla sylinteritestin onnistumisprosentti on ollut keskimäärin 79 % ja susilla 77 % - Wiimalla tämä oli 60 %. Wiima on tehtävässä hyvin rauhallinen, mutta se tuijottaa palkkiota hyvin tiiviisti.
V-aita tehtävässä koiran oli ratkaistava spatiaalinen eli tilaan liittyvä ongelma, V-aidan sisälle laitettiin ruokaa ja koiran on tajuttava, että menemällä poispäin palkkiosta, koiran on mahdollista saavuttaa se. Tehtävä mittaa paitsi ongelmanratkaisun nopeutta, myös ongelmanratkaisutapaa ja itsehillintää. Näkyvä ruoka lähellä on houkutteleva, ja vaatii itsehillintää edetä ruoasta poispäin. Testi mittaa samalla myös ongelmanratkaisutapaa - koira voi myös tässä tehtävässä keskittyä pyytämään apua ohjaajalta, sen sijaan että ratkaisisi sen itse. Aikaisempien tutkimusten mukaan koirat ratkaisevat tehtävän keskimäärin n. 20—40 sekunnissa. Ongelmanratkaisukykyyn vaikuttaa aina myös aikaisempi kokemus ja oppiminen.
Wiima ratkaisee tehtävän erittäin nopeasti 14 sekunnissa. Koiraa ei häiritse näkyvillä oleva ruoka, vaan se ymmärtää nopeasti edetä poispäin palkkiosta ensin sen saadakseen. Koira ratkaisee tehtävän itsenäisesti eikä pyydä apua ihmiseltä.

Ihmiseleiden lukeminen
Tässä testiosiossa mitattiin sitä, miten hyvin koira osaa tulkita ihmisen antamia elevihjeitä. Eleiden lukukyky vaihtelee paljon koirilla ja se on ilmeisesti varsin pysyvä ominaisuus, siis siten, että koira ymmärtää eleitä tai sitten ei, koulutuksella siihen ei voi paljoa vaikuttaa. Tai näin ainakin tällä hetkellä arvellaan.

Testi tehtiin niin, että testaaja seisoi muutaman metrin päästä koirasta ja ohjaajasta, ja hänellä oli kaksi kippoa, molemmat eri puolilla testaajaa. Testissä testaaja tipautti herkun toiseen kippoon, niin ettei koira tiennyt kumpaan ja sitten koiralle näytettiin eleillä missä kipossa ruoka on.

Ensimmäinen vihje oli kädelläosoittaminen. Wiima ei ymmärtänyt vihjettä alkuunkaan. Testaaja kertoi, että elettä näyttäessään Wiima ei noteerannut heilahtavaa kättä millään tavalla vaan piti katseensa testaajan kasvoissa. Ja kun se päästettiin kupille, se meni aina siihen, mihin nami oli harjoitteluvaiheessa ekaksi pudonnut.
Seuraava vihje oli jalalla osoittaminen. Nyt oli eri juttu, Wiima noteerasi eleen helposti ja seurasi sitä oikealle kupille, jota jalka oli osoittanut. 
Katsevihjeen kanssa sama juttu. Wiima ymmärsi ja meni vihjeen kertomalle kupille. Katsevihjeessä sattui toistokerroilla tosin ainakin yksi huti, mutta muuten meni oikein.
Seuraavaksi tuli vielä kädellä osoittaminen, mutta sillä tavalla ristiin, että vasen käsi osoitti oikealle ja oikea käsi vasemmalle, jolloin hartialinjakin liikkui. Tätä liikettä Wiima tulkitsi helposti ja kulki vihjeen osoittamalle kipolle.

Minulle oli yllätys, ettei Wiima ymmärtänyt ensimmäistä suoraa käsivihjettä. Käytän käsimerkkejä paljon arjessa ja ne toimivat. Mutta ilmeisesti teen käsivihjettä antaessani jotain muutakin, esim myös hartialinjani tai katseenikin liikkuu, taikka mahdollisesti myös aina sanon jotain, koska testissä pelkällä sivulle osoittavalla käsimerkillä ei ollut Wiimalle merkitystä. Tämä oli minusta erittäin hyvä tieto. Voin nyt soveltaa tietoa arjessa ja koulutustapahtumissa osaan tarkemmin pohtia miten ohjaan Wiimaa.

Mutta kaiken kaikkiaan Wiiman eleiden lukutaito oli varmaan ihan hyvää keskiluokkaa. En valitettavasti muista, miten testaaja täsmälleen Wiiman tulosta kommentoi.

Eleosio sisälsi hyvin paljon toistoa ja Wiimaa alkoi puuha selvästi kyllästyttää. Sitä ei kuitenkaan tarvinnut alkaa houkutella vaan motivaatio kuitenkin pysyi, vaikka pieneni. Treenejä suunnitellessa tämä havainto on syytä pitää mielessä. Ihan puun takaa havainto ei tullut, enemmänkin se vahvisti arjessa tekemiäni huomioita. 

Raportista: Eleiden lukukyky – osiossa testattiin miten hyvin koira löytää palkkion ihmisen eleiden vihjeen avulla. Koirien on yleisesti havaittu olemaan erinomaisia ihmisen eleiden lukijoita, jopa parempia kuin simpanssi, mutta tämä ominaisuus vaihtelee paljon koirien välillä. Ihmisen kommunikaation ymmärtämiseen ei aikaisempien tutkimusten mukaan vaikuta paljoakaan oppiminen tai intensiivinen koulutus, vaan se on kohtuullisen pysyvä ominaisuus, mutta tästä tarvitaan lisää tutkimuksia. Iälläkään ei ole havaittu olevan suurta vaikutusta eleiden lukukykyyn, ja jo kuusi viikkoisten pentujen on havaittu löytävän hyvin ruoan ihmisen vihjeen avulla. 
Eri rodut todennäköisesti eroavat toisistaan siinä miten hyviä ne ovat lukemaan ihmisen eleitä, ihmisen kanssa työhön jalostettujen rotujen on havaittu olevan keskimääräistä parempia lukemaan ihmisen eleitä. Tästä tarvitaan kuitenkin vielä lisää tutkimusta, koska rotujen välisiä eroja ei ole tutkittu kunnolla.
Wiima ymmärsi ihmisen eleitä keskimäärin kohtuullisen hyvin saaden 73 % oikein. Vaikein osio koiralle oli selkeästi käsieleet, joita se ei seuraa lainkaan. Koira myös hämmentyy, kun ei ymmärrä, mistä tehtävässä on kyse. Parhaiten Wiima luki kädellä ristiin osoitusta, jossa mukana on myös vartalon kääntyminen. Myös jalalla osoitus ja katseella osoitus olivat sille helppoja.

Mahdoton tehtävä/ongelmanratkaisutaktiikat
Tämä tehtäväosio oli koiran mahdotonta ratkaista ja sen tarkoitus oli havainnollistaa koiran ongelmanratkaisutapaa - keskittyykö se työskentelemään itsenäisesti vai pyytääkö se apuja. 
Tehtävässä laitettiin herkut kippoon ja kansi kiinni niin, ettei koiralla ollut käytännössä mahdollisuutta saada purkkia auki. Tätä ennen oli tehty muutamia kertoja niin, että namit oli purkissa ja koira pääsi niihin käsiksi pikkuisen kantta tökkäämällä. 

Wiima työskenteli suureksi osaksi itsenäisesti, mutta sillä oli kuitenkin molemmat ongelmanratkontatavat käytössään, eli pysähtyi välillä pyytämään ohjaajan apuja. Enemmän se teki niin testiajan loppupuolella, kun itsepinnistely ei tuottanut tulosta. Filmillä näkyy myös, miten Wiima silmäilee testaajaa, se kiinnostui testaajan sekuntikellon rapsahduksista.

Wiima työskenteli sinnikkäästi koko kahden minuutin ajan. Testaaja kertoi, että testien perusteella on lapinkoirille tuntunut olevan tyypillistä se, että ne jättävät tehtävän kesken. Näitä keskeyttäjiä on toki muissakin roduissa, mutta testiin tuoduilla lapinkoirilla hieman keskimäärää enemmän. 



Tämä testi vahvisti käsitystäni siitä, että Wiima on itsenäinen koira. Se on ollut sitä jo pennusta asti, sellainen "omillaan pärjäävä"  - joskaan ei tietenkään "omilleen jätetty" :) .
Wiima on kuitenkin myös kontaktihaluinen koira, hakee helposti katsekontaktia ja tarkistelee käytöstäni erityistilanteissa, ennen kuin päättää miten itse suhtautuu. 
Testaaja kuitenkin arveli, että kontaktin ottaminen saattaisi olla opittua Wiiman kohdalla, se on todennut siitä olevan sille hyötyä. Wiima täyttää tänä vuonna kuusi vuotta - testaaja arveli, että jos testissä olisi ollut nuorempi Wiima, niin kontaktin hakua olisi luultavasti näkynyt paljon vähemmän. 
En ole osannut ajatella asiaa noin. Että Wiiman kontaktihaluisuus olisi opittua. Siinä tapauksessa en voi olla kuin hyvin tyytyväinen itseeni, että olen onnistunut kontaktihyödyn sille opettamaan, ja osoittamaan. 

Raportista: Mahdottomassa tehtävässä testataan koiran ongelmanratkaisun strategiaa – itsenäinen vaiko ohjaajalta apua pyytävä. Tehtävä on aluksi helppo, mutta muuttuu mahdottomaksi ratkaista. Koiran tapaa ratkaista ongelma tarkkaillaan kahden minuutin ajan. Molemmat tavat ratkaista ongelma ovat hyviä, ja riippuukin lähinnä koiran käyttötarkoituksesta, kumpi tapa on parempi. Itsenäiseen työskentelyyn tulevan koiran olisi hyvä pyrkiä sinnikkäästi ongelman ratkaisuun. 
Apua pyytävä strategia on erinomainen silloin, kun koiralta vaaditaan suurta ohjattavuutta ja sitä, että se ongelmatilanteen kohdatessaan turvautuu ohjaajaan mieluummin kuin toimii itsenäisesti. Kotikoiralle apua pyytävä strategia on ehkä paras arkielämän hallittavuuden kannalta, mutta harrastuskoiralla, tai työkoiralla olisi hyvä olla edes jonkin verran itsenäistä tehtävän ratkaisua. Koulutuksella pystytään vaikuttamaan jonkin verran ongelmanratkaisu -strategiaan, esim. koiralla pystytään vahvistamaan ohjaajan apuun luottavaa strategiaa.
Wiima pyrkii ratkaisemaan mahdottoman tehtävän enimmäkseen itsenäisesti (70 %). Koiralla on kuitenkin molemmat ongelmanratkaisustrategiat käytössä, sillä se pyytää myös ohjaajalta apua ratkaisuun (30 %). Wiima vaihtelee strategioiden välillä joustavasti ja yrittää avata purkin eri tavoin. Se myös ääntelee hieman. Koira ei missään vaiheessa hylkää tehtävää.

Looginen päättely
Testaaja kertoi ennen testiosion alkua, että tämä on testin vaikein tehtävä ja vain noin 30% testatuista koirista selvittää testin ja vain noin 4% suorittaa testin täydellisen oikein - ja Wiima kuuluu tuohon pieneen 4% eliittiin! Tehtävä oli sille läpihuutojuttu. 
Taas oli siis kyse namipalan etsinnästä. Testaajalla oli kaksi kuppia, joista toiseen laitettiin namipala, mutta koiralle ei näytetty, että kumpaan. Sitten koiralle esiteltiin tyhjä kuppi ja testissä menestyäkseen koiran tuli negaation kautta päätellä, missä kupissa herkkupala on. 
Wiimalle tässä testissä ei ollut vaikeusastetta lainkaan. Kun testaaja esitteli tyhjän kupin, niin Wiiman pää kääntyi samantein toiseen kuppiin ja kun koira vapautettiin, niin se paineli suoraan oikealle kupille. Että sellainen älykkö se on se meidän Wiima. Ihan kiva, että meidän perheeseenkin on sellainen saatu, vaikkakin koiran muodossa!

Raportista: Tämä tehtävä osio sisältää testin vaikeimman tehtävän. Loogisen päättelyn tehtävässä koiran on pääteltävä tyhjän astian perusteella palkkion sijainti (negaation kautta). Tämä on erittäin haastava koiralle, ja suuri osa koirista kiinnostuu tyhjästä astiasta sen vuoksi, että siihen kosketaan viimeiseksi. Koiran omaa päättelykykyä vaikeuttaa koiran herkkyys ohjaajan eleille ja kommunikoinnille – eli tässä tehtävässä testaajan viimeksi koskettama astia saattaa olla koiralle houkuttelevin, vaikka se on tyhjä. Vain noin 30% koirista ymmärtää tehtävän.

Wiima ymmärtää selvästi loogisen päättelyn tehtävän – 100% oikein on erittäin harvinainen tulos, vain 4% testatuista koirista yltää tähän suoritukseen! Se tarkoittaa, että koirasi ymmärtää ongelman ja ilmiön sen takana. Tällaisen kyvyn omaava koira pystyy uudessa tilanteessa ratkaisemaan ongelmia, vaikka ei ole niitä aikaisemmin kohdannut. Koirasta riippuen, saattaa olla, että tällainen koira turhautuu helppoihin harjoituksiin.


Ihmisen vihje vs oma päättely
Nami laitettiin kippoon, mutta osoitettiin toista kippoa. Tarkoitus oli selvittää, onko koira huijattavissa. Ei ollut. Wiima meni suoraan sille kipolle, mihin näki namin tipahtavan. Ja testaajan mukaan näin toimii suurin osa koirista.

Muistiosio
Tässä testattiin koiran muistia minuutista kahden ja puolen minuutin viiveeseen, testejä tehtiin neljä: 1min, 1min30s, 2min ja 2min 30s. Toki koiran muisti on paljon pidempi, mutta pidempiä aikoja olisi vaikea testin aikana mitata. Tähän muistitestiin haastetta kuitenkin toivat kolme lähekkäin toisiaan sijaitsevaa namipiiloa, jotka olivat keskenään täysin samannäköisiä. Näköyhteys astioihin peitettiin odotusajaksi, jolloin koira ei voinut tuijottaa oikeaa astiaa, ja jolloin testi ei olisikaan mitannut muistia.
Wiima selvitti vaivatta kolme ensimmäistä viiveaikatestiä, ja mahdollisesti olisi selvittänyt viimeisenkin pisimmän viiveen, mutta saatoin hieman itse häiritä sitä juuri liikkeelle lähetyksessä, kun mainitsin sen nimen ja Wiima kääntyi katsomaan, että mitä asiaa, ennen kuin eteni kipoille. Mutta niin tai näin, testaajan mielestä muistiosuuden tulos oli erittäin hyvä (sanallinen kommentti, ei raportista, jota en ole siis vielä saanut).

Tässä testiosiossa tuli myös Wiiman luontainen kohteliaisuus esiin. Osion harjoitusvaiheessa ohjaaja seisoi kuppien ääressä ja vapautin Wiiman kupille niin, että se joutui lähestymään myös testaajaa. En tässä vaiheessa vielä ajatellut asiaa sen kummemmin, kun Wiima tämän jonkinlaisella kuitenkin reippaalla käyntiaskelella teki, mutta kun päästiin viiveiden pariin, niin ohjaaja ei enää ollutkaan kuppien äärellä, ja tällöin Wiiman liike kasvoikin iloiseksi kipitykseksi. 
Ja näin siis vaikka Wiima onkin hyvin avoin tapaamaan uusiakin ihmisiä, mutta sen mielestä on kovin epäkohteliasta ryntäillä heitä päin :) .

Raportista: Muistin kesto -tehtävässä koiran täytyy muistaa tarkalleen kohteen sijainti lähellä toisiaan sijaitsevasta kolmesta astiasta minuuttien odottelun jälkeen. Muisti- tehtävässä pisin aikaviive oli 2min 30s – käytännössä koiran muisti on paljon pidempi kuin tämä, ja se saattaa muistaa useita kuukausia, jopa vuosia tiettyjä asioita ja paikkoja – näin pitkiä viiveitä on vain hankala testata testiolosuhteissa, ja siksi vaikeus tehtävässä luotiin kolmella samankaltaisella muistipaikalla. 
Tehtävä on vaikea, koska samanlaisia astioita on kolme ja ne ovat lähellä toisiaan. Koiran näköyhteys peitettiin – tämä siksi, että mikäli koira pitää katsekontaktin astiaan koko ajan, tehtävä ei mittaakaan muistia, joka tarkoittaa asian palauttamista uudelleen mieleen.Testissä oikein muistaminen vaatii, että koira käsittelee spatiaalista tietoa (oikean purkin sijainti), painaa sen mieleensä, sekä noutaa tiedon tietyn aika viiveen jälkeen.
Wiima muisti oikein kolme (lyhyintä) aikaa neljästä (1min, 1min30s, 2min ja 2min 30s) mikä on erittäin hyvä suoritus. Testi vaatii paitsi hyvää muistia myös kykyä keskittyä ja kykyä odottaa. Wiima on tehtävän aikana melko levoton ja vinkuu, mutta omistajan rauhoittelu auttaa sitä odottamaan. Muisti on yksi oppimisen tärkeimpiä edellytyksiä. Keskimäärin koirat muistavat tässä tehtävässä 2 aikaa oikein.

Mallioppiminen / sosiaalinen oppiminen
Koirat oppivat paljon toisiltaan sekä ne oppivat myöskin ihmisiä seuraamalla. Tässä testissä mitattiin sitä, miten testikoira oppii mallia seuraamalla. Paikalle tuotiin kone, joka sylki ulos herkkuja kun ensin painettiin laitteen edessä olevaa nappulaa. Laite piti vähän ääniä, mutta ei mitään kovaa rousketta. Testaaja painoi viisi kertaa ensin itse nappia Wiiman katseen edessä ja joka kerta Wiima pääsi syömään namit. Sen jälkeen Wiimalla oli itsellään tilaisuus tutustua laitteeseen ja painaa myös halutessaan nappia saadakseen herkut taas esiin.
Saattaa olla, että testi tässä muodossa ei ihan Wiimalla mitannut mallioppimista, koska Wiimalla on vähän sellainen periaate, että uusia asioita pitää ensin vähän tutkia ennen kuin voi ns hutkia. Eli Wiima kierteli laitetta tutkien ja nuuskien. Testiaika oli kolme minuuttia. Ennen testiajan päättymistä Wiima haroi tassullaan varovasti laukaisunappia, mutta sen verran varovasti, ettei nameja tullut esiin. 
Emme olleet testaajan kanssa ihan varmoja, että oliko kyse nyt malliopitun asian toistamisesta vai Wiiman omista tutkimuksista. Joten tämä juttu jäi tällä kertaa vähän selvittämättä.

Raportista: Wiima ei paina oikeaa nappulaa 3 min kuluessa. Koira odottaa testaajan / ohjaajan apua tilanteeseen, eikä innostu itse yrittämään tehtävän ratkaisua. Se kuitenkin manipuloi laitetta kahdesti tehtävän aikana, mutta ei käytä painallukseen riittävästi voimaa.
Kaikista testatuista koirista 63% painaa nappulaa, mutta näistä painaneista vain 43%:lla se on selkeästi mallista oppimista, loput painavat kokeiltuaan kaikkea mahdollista ja usein vahingossa.

Aktiivisuus
Wiimalla oli koko testin ajan aktiivisuusmittari kiinnitettynä valjaisiinsa. En tullut kysyneeksi mitä se näytti. Mutta tulos lienee keskimääräistä alhaisempi, koska Wiima on rauhallinen koira. Puhuimme hieman aktiivisuudesta testaajan kanssa testin alkuvaiheessa kun mittaria vasta kiinnitettiin. Kerroin hänelle silloin Wiiman rauhallisuudesta ja hän vastasi, että hänen testaamistaan lapinkoirista kaikki ovat olleet rauhallisia luonteeltaan, lukuunottamatta yhtä jolla oli vähän enemmän vauhtia töppösissä.
Että uskoisin, ettemme tulleet räjäyttäneeksi aktiivisuusmittarin käyriä.

Raportista: AAktiivisuus -  Koiran aktiivisuus mitattiin testissä FitBark aktiivisuusmittarilla, joka antaa minuuttikohtaisen aktiivisuuden keskiarvon. Koiran aktiivisuus mitattiin keskiarvona koko testissä oloajan. Testattujen koirien välillä on paljon eroa siinä, miten aktiivisia ne ovat testissä. Aktiivisuus käyttäytymisominaisuutena on yleensä hyvin voimakkaasti periytyvä ominaisuus, mutta se voi vaihdella paljon tilannekohtaisesti. Esim. vilkaskin koira saattaa olla hyvin rauhallinen uudessa tilanteessa, mikäli se kokee tilanteen pelottavana tai mikäli se rauhoittuu keskittymään tehtäviin.
Koirasi aktiivisuus oli testissä 15. Koira on keskimääräistä rauhallisempi testitilanteessa.

Sellainen testi se oli, ulkomuistista vuodatettuna. Huhhuh - paljon tuli kirjoitettua. Ja kuten sanottua, kaikki mahdolliset virheet ovat omaa aikaansaannostani. Testaajan kommentti Wiimasta oli sensuuntaista, että se on mukava ja hötkyilemätön koira, jolla on motivaatiota tekemiseen, jollaista harrastuskoiralta vaaditaankin. 

Varsinainen kirjallinen testiraportti tupsahtanee minulle parin viikon sisällä, sitä jo tässä kovasti odottelen :) .

Kokonaisraportti testin pohjalta:
Wiima ei ole erityisemmin kiinnostunut vieraista ihmisistä, mutta se tutustuu aktiivisesti uuteen tilaan. Koira on erittäin hyvin motivoitunut ruuasta ja myös keskittyy erinomaisesti tehtäviin koko testin ajan. Sylinteritestissä Wiima on hieman impulsiivinen, vaikka se oppi tehtävän erittäin nopeasti. Wiima lukee kohtuullisen hyvin ihmisen elekieltä. Parhaiten koira ymmärsi kädellä ristiin osoitusta, jalalla osoitusta ja katseella osoitusta ja vaikeimpia olivat suorat käsieleet. 
Tilaan liittyvä ongelmanratkaisu, V-aita, oli Wiimalle helppo ja koira ratkaisi myös loogisen päättelyn tehtävän, joka on testin vaikein: Wiima seurasi testaajaa tarkasti ensimmäisestä toistosta lähtien ja teki todella hienon suorituksen. 
Wiima on mahdottomassa tehtävässä enemmän itsenäinen ongelmanratkaisija, mutta sillä on siinä käytössä myös ihmiseen tukeutuva ongelmanratkaisustrategia, ja koira vaihtelee joustavasti näiden strategioiden välillä. 
Muistitehtävässä Wiima muistaa oikein kolme aikaa neljästä, mikä on keskimääräistä parempi suoritus. Sosiaalisen oppimisen tehtävässä Wiima ei paina namiautomaatin nappulaa, vaan jää odottamaan ihmisen apua tehtävän ratkaisuun. Wiiman parhaita vahvuuksia testissä ovat nopea tilaan liittyvä ongelmanratkaisukyky, hyvä muisti ja erinomaiset loogisen päättelyn kyvyt. Koira on koko ajan hyvin rauhallinen, mutta seuraa tehtäviä kiinnostuneesti ja keskittyneenä.





4 kommenttia:

  1. Olipa kiva lukea omakohtainen raportti tästä testistä. Jostain olen yleisluonteisen esittelyn lukenut, mutta oli hauska lukea ja nähdä, kuinka koira oikeasti on tässä testissä toiminut! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, suosittelen, oli kyllä mielenkiintoinen kokemus :)

      Poista
  2. Meilläpäin tais olla joskus mahdollisuus tähän testiin, mutta hinta hirvitti sen verran, että jäi ilmoittamatta - varsinkin, kun olisi pitänyt kahdesta valita, että kumman vie, tai viedä molemmat, jolloin hinta hirvitti vielä enemmän. Mutta varmasti mielenkiintoista, ehdinkin jo facebookissa nähdä silloin, kun joku lapinkoira-palstalle oli linkittänyt Wiiman kuvan testisuorituksesta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo totta - hinta tosiaan kyllä hirvitti, mutta uteliaisuus voitti :) . Kahden koiran kanssa se onkin tosiaan vielä vaikeampaa!

      Poista

Kivaa, kun kävit lukemassa kirjoituksiamme :)
Superkivaa, jos myös jätät kommenttikenttään meille terkut.
Terv Wiima ja Tihku