Kevyttä rallytokoa :)

Rallytoko on siitä mainio harrastus, että sitä voi treenata ohjatuilla tunneilla, mutta sitä voi yhtä hyvin harjoittaa siellä missä sattuu olemaan. Tässä ollaan pysähdytty lenkin varrella yhdelle hiekkakentälle ja harjoiteltiin paria rallyn perusliikettä, eli mm. sivuilla (molemmilla) kulkemista ja puolenvaihtoja.
Puolenvaihdot takakautta sujuu meillä aika hyvin, mutta etukautta tehdyt puolenvaihdot on tuollaisia hassuja loikkauksia kuin filmillä näkyy :D

Olin itse alunperin ajatellut että Wiimalla on vain kiire vaihtaessaan puolta edessäni, onhan sillä suurentunut riski jäädä tallomakseni kun itse marssin samalla eteenpäin :) 
Mutta sain hyvän vinkin kouluttaja Eve Varjolta, että asia näyttäisi silti ennemmin liittyvän kontaktin pitoon; Wiima ei voi mielestään mennä edestäni pylly minua päin, koska silloin kontakti katkeaa.
Ja nyt kun katson filmiä tämä ajatus mielessäni, niin alan kallistua samaan johtopäätökseen.

Ihan filmin lopussa on Wiiman maahanmeno ja kiertäessäni sen taa, alkaa Wiiman pää ja katse seilata. Ajattelin ensin että se liittyy ohikulkeviin ihmisiin ja keskittymisen herpaantumiseen, mutta tuon Even kommentin jälkeen tajuan että siinäkin Wiimalla on vain vaikeaa sen yrittäessä ennakoida miltä puolelta ilmestyn. Eli liittyisi kontaktin pitoon sekin omituiselta näyttävä liikehdintä, ehkä?! :)

Paljon on hiomista menossamme vielä; käännökset tiiviimmiksi, peruutusaskeleet (filmillä mm vasemmalle käännöksissä kun Wiima on sivulla) luontevammiksi, etupuolenvaihdot jne jne..

Mutta ehkä rallytokon pääasia ja tavoite ohjaajan ja koiran iloisesta yhteistyöstä enimmäkseen kuitenkin täyttyy, sillä Wiima silminnähden tykkää tekemisestä ja on välillä lähes puhjeta liitoksistaan :) Ja niin tykkään tällaisesta puuhasta minäkin!

Katselmus 2013

No niin, nyt se on sitten nähty, Paimensukuisen Lapinkoiran Seuran vuosittainen katselmustapahtuma. Seuraavassa ote Seuran sivuilta:
"Katselmuksen tarkoitus on saada käsitys paimensukuisen lapinkoiran kannasta. Se ei ole näyttely, vaan nimenomaan katselmus. Katselmus-tuomarit eivät ole Kennelliiton virallisia ulkomuototuomareita. He ovat perehtyneet paimensukuisen lapinkoiran historiaan ja ideaan kannan säilyttämisestä monimuotoisena. He antavat jokaisesta koirasta kirjallisen arvostelun, jossa kiinnitetään erityisesti huomiota luonteeseen ja liikkeisiin. Tuomarit valitsevat koirien joukosta joka luokassa viisi suosikkiaan, jotka sitten kilpailevat loppukehässä".
Tosin, ainakaan tällä kertaa ei loppukehässä kilpailtu vaan jokaisesta arvosteluluokasta valittiin viisi parasta, erityyppistä luokkansa edustajaa, joita ei enää järjestetty paremmuusjärjestykseen vaan tuomaristo loppukehässä kertoi miksi juuri tämä koira oli viiden parhaan joukossa.

Ja tiedättekö - niin pääsi meidän Wiima Wimpulakin loppukehiin viiden joukkoon omassa arvosteluluokassaan (junioriluokka, 9 kk-15 kk, nartut)!! :D Voi miten ylpeä olin typykästä!!
Wiiman saama arvostelu (tuomari Janika Wiksten) oli tällainen: "Isohkon vaikutelman antava narttu jolla hyvä pää. Kaunis ilme. Pitkä runko. Turkki aavistuksen laineikas, ei parhaimmillaan. Esitetään hyvin. Tyypikäs luonne". Turkkikommenttiin varmasti myötävaikutti keväinen massiivinen turkinlähtö ja alusvillan kato. Ja lainehtiva turkki (suomenlapinkoiran rotumääritelmä: peitinkarvan tulee olla suoraa, pitkää ja karkeaa, runsaasti alusvillaa) - Wiiman kasvattajan mukaan laineikkuutta ei kuitenkaan paimensukuisilla luokiteltaisi virheeksi..?!

Filmi (Youtube) Wiiman sanallinen tuomariarvostelu

Tosi kivaa oli myös tavata Wiiman sukulaisia, eli ihana ihana Dixi, Wiiman äiti, sekä sisarukset Lumo (Villi-Joikhu Lumikuningatar), Takku (Villi-Joikhu Lumihiutale), Aida (V-J Lumikide) sekä Hukka (V-J Lumituisku) kaikkine kotiväkineen, jotka ihmiset on jo tulleet koirareissuilla ja yhteyttäpitäessä mukavalla tavalla tutuiksi - heipähei vaan teille kaikille, jos luette tätä, mukavaa oli taasen tavata! Tapasimme myöskin ekaa kertaa sitten pennunhaun jälkeen myös Wiiman kasvattajan (Anja-Riitta Hyttinen, Villi-Joikhu) koirineen (Dixi-äiti ja muu lauma), ja tapaaminen oli mukavaa, vaikka meileillä onkin yhteyttä pidetty.

Lisäksi tapasin 'livenä' sellaisia uusia tuttavuuksiani jotka ovat alkaneet täältä blogin kautta taikka koiraharrastuksessa muuten, mm koulutuskentillä taikka rodun FB-palstalla, kivaa! Ja sokerina pohjalla sekä pisteenä ii:n päällä ne ihanat ihanat Lapinkoirat joita oli kaikkialla, katsoitpa mihin suuntaan vaan!

Tässä me ollaan kaikki paikalla olleet Villi-Joikhun Lumipentulaiset, eli äiti Dixi (Villi-Joikhu Super-Säpinä toinen vas.) sekä vas. V-J Lumihiutale, V-J Lumikide, V-J Lumikuningatar, V-J Lumihohto ja V-J Lumituisku. Komea joukko koiria ja näpsäkän näköistä ihmislaumaakin :)

 Yllä Wiiman ja Lumo-siskon leikkihetki

 ^ Lumo ja Lumon Pinja-emäntä, sekä Wiima pussaamassa Pinjaa :)

Takku, Wiiman sisko, Villi-Joikhu Lumihiutale

Yllä Aida, Wiiman sisko, Villi-Joikhu Lumikide, samaa näköä kuin Wiimassa,

värien vuoksi ainakin varmaan

 Hukka, Villi-Joiku Lumituisku, toinen Lumipentueen pojista oli kasvanut isoksi äijäksi

 ja kylläpä se oli komea!

Ihana Wiiman äiti, Dixi - niin sydämellinen koira, olen siihen ihan rakastunut, ihanuus <3

Wiima-tytär ja takana tuutii Dixi

Kehät on alkamassa ja tässä me vähän Wiiman kanssa palautellaan mieleen,

miten kehässä pitikään käyttäytyä

Juniorinarttujen kehässä

Filmi (youtube) Juniorinarttujen kehässä

 Ja Wiima typykkä sai punaisen nauhan (= pääsi loppukehään), jota tässä iloisena hihnaan kiinnitetään :)

Haha, punainen nauha ja sininen k-pussi hihnassa roikkuen :D

^ Loppukehässä ollaan (vieressä Äänekäs Onnenapila, kaunis kuin mikä!)

Tuomarikolleegio: Janika Wiksten, Kirsti Hassinen ja Tarja Lackman

Yllä: Savujoen Sinivuokko "Demi"

Takku, Villi-Joikhu Lumihiutale, kehässä.
Harmittelen ettei tullut kuvattua Lumo-siskoakin, mutta olin niin touhuissani juuri kun Lumo oli kehässä, kun olivat heti meidän jälkeen vuorossa. Mutta Lumon kotiväki otti varmaan itse paljon kuvia :)

Ansku ja Demi junnunarttukehässä ^

 ^ Naavisemon Valonkantaja "Hurma" (Wiiman serkkutyttö) juniorinarttukehässä, hieno kontakti

 Päällämme roikkui välillä vaarallisen näköisiä pilviä, mutta sadetta niistä ei tullut, onneksi

Villi-Joikhun kennelin kasvatteja tämäkin viehättävä neito, V-J Hymyhuuli "Viivi".

 ^ Wiimalla (vas) ja Viivillä synkkasi, ne löysivät heti yhteisen sävelen ja ne muistuttivatkin toisiaan kovasti. Tässä Viivi tassullaan "kastaa" Wiiman sielunsisareksi :)

 Alla: Tapasimme myös viehkon Vilma-tyttösen (Vanilja) emäntänsä Katjan kanssa, johon olimme tutustuneet Katselmusta edeltävällä kurssilla. Alla Wiiman ja Vilman treffit:

Wiima kun tapaa koirakavereita, niin se käy useimmiten tässä asennossa :) Erityisen kivaa silloin kun alla sattuu olemaan kuralammikko!

Ja vielä muutama "yleisnäkymä":

 ^ Wiima Wimpsahdus (aavistuksen verran kyllästyneen näköisenä jo..)

ruusukkeensa kera sekä kirjallinen arvostelunsa:

Hauska päivä, seuraavaa kertaa odotellen. Ensi kerralla pitää hankkiutua paikalle vielä vähän aikaisemmin, niin ehtii vähän pitempään tuttujen kanssa jutellakin :)

Ja vielä terkut Oodin emäntä Elinalle, kiva kun otit minua hihasta kii ja tsemppiä sunnuntaille! :)

Pakkasen puremat

Lauantaiaamuna kun avasimme silmämme näytti mittari täällä Suomen lounaiskulmallakin -27 astetta. Huh, käsittämätöntä! Wiima typykkä kävi pihalla aamupissalla, mutta päin vastoin kuin yleensä, jolloin se usein jää ulos touhuamaan ja ihmettelemään maailman menoa tai toisinaan torkkumaan, mutta tänään se pyysikin varsin nopeasti sisään pääsyä. Ei miellyttänyt nämä astelukemat siis edes lapinkoiraa. Sen verran paksun turkin pimu on kylläkin nyt kasvattanut, että uskon kylmän tunkeneen hauvan sisuskaluihin tassujen kautta.
Niinpä laiskottelimme tuvan lämmössä aamupäivän:

Ja vähän aikaa kun maltettiin pakkasen lauhtumista odotella - niin olivat sääennusteet luvanneet - keli lauhtuikin mukavaksi ulkoilupäiväksi, aurinkokin taisi jo vähän lämmittää.
Jäihän mittari sentään reilusti siniselle (-17 ) vielä päivällä, mutta se ei tuntunut aamujärkytyksen jälkeen enää miltään ja Wiimakin astui uudella innolla pihavahdin tehtäviinsä:

Wiiman partioidessa portilla ja oven edessä valmiina pussaamaan kaikkia tulijoita, minä ja isäntä pakkasimme itsemme sillä aikaa toppa-asuihin ja lähdimme sitten koko konkkaronkka metsään. Lumi narisi ihanasti jalkojen alla. Aurinko paistoi ja kuura kimmelsi kaikkialla auringonsäteiden osuessa.

Vastavaloon kuvatessa tuli valokuvaan erilaisia sävyjä ^

Wiima on bongannut hiihtäjän (ylävasen). Hetken jo pelkäsin että se lähtee morjestamaan, mutta kiltisti typykkä pysyi luonamme.

Juoksemisen riemua! Wiima vetää kierroksen pellolla saatuaan jännittävän vainun.
Vauhdikas luoksetulokin filmille tallentui :)
Filmi (youtube)

^ Ja koiratko ei muka osaa hymyillä?? :) 

 Suunnanvaihto vauhdissa :)

Korpikuusen kannon alla on Mörri Möykyn kolo - taisi olla vielä tuoksukin jäljellä.

Jää tekee kauniita kuvioita

Typykkä ryhdikkäänä

"Kiitos mielenkiinnosta", sanoo Wiima!