Näytetään tekstit, joissa on tunniste luonne. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste luonne. Näytä kaikki tekstit

maanantai 8. elokuuta 2022

Iloinen tai vakava koira?

Olin taannoin yhdessä koulutuksessa, jossa taukopuhe siirtyi rallytokossa toivottavasta iloisuudesta koirien erilaisiin persoonallisuuksiin. Tästä syntyi niin hyvä keskustelu, johon itsellänikin oli kosketuspintaa, ja innostuin siksi kyhäämään aiheesta pienen kirjoitelmankin. Johdantona voisin todeta vaikka, että esimerkiksi 

- Palveluskoiraliiton lajiesittelyssä sanotaan: "Tärkeintä radalla ja treeneissä on iloinen kontakti, liikkeet suoritetaan hymyssä suin, hännät heiluen. Koiraa saa kehua ja kannustaa koko suorituksen ajan.".  Lisäksi
- rallytokon pisteytyssäännöissä sanotaan: "Tuomari arvostelee koirakon yhteistyön ja vähentää iloisuuden puutteesta 0-10 pistettä."



Miltä siis näyttää iloinen, tekemisestä nauttiva koira?

Käsittelimme tätä treenikentän reunalla, ja olen itsekin asiaa joskus miettinyt. 

Olen nimittäin useamman kertaa seissyt kentän laidalla kun radalla (kokemukset rallykentiltä ja myös nose-etsinnöistä) on ollut koira, joka iloisesti heiluttaa häntää työskennellessään. Kentän laidalla on sitten kuulunut kommentteja, että voi kun ihanan iloinen koira ja näyttää rakastavan sitä, mitä tekee. 

Sitten on tullut meidän vuoro ja vaikka tämä asia ei nyt varsinaisesti ole minua kiusannut ja minun on ollut ihan helppo keskittyä omaan suoritukseemme, niin pakko myöntää, että olen ohimennen ajatellut, että mitäköhän ne samat ihmiset ajattelevat koirani Wiiman suorituksesta. 

Wiimalla ei nimittäin häntä heiluskele radalla kesken työnteon. Hän on luonteeltaan vakava koira (vaikka on hänelläkin vitsikkäät hetkensä😀🥰) ja erityisen vakavasti hän suhtautuu juuri "työntekoon", kuten rallyn yhteistyö tai nose-etsintä tai mikä tahansa muu tehtävä. Se ei ollenkaan tarkoita sitä, etteikö hän nauttisi tekemästään, päinvastoin, Wiima on hyvin innokas kaikenlaiseen yhteistyöhön ja tekee aina parhaansa. Hän on vähän sellainen "työkoira", puurtaja.

Tuolla koulutuskentällä kun olimme, niin kouluttaja kertoi myös itsellään olleen tällainen koira, bortsu. Se oli varma suorittaja eikä sitä tekeminen naurattanut, vaan silloin kun oltiin töissä, niin oltiin. Ihan kuin meidän Wiima.

Mainitsin alussa esimerkkinä nuo Palveluskoiraliiton kuvaukset rallytokosta ja rallytokon säännöt, joissa iloista vaikutelmaa peräänkuulutetaan, ja toisessa jopa sitä heiluvaa häntää. Meillä ei kuitenkaan Wiiman kanssa ole koskaan mitään pisteitä vähentynyt tai koskaan edes huomautettu siitä, että koira ei jotenkin näyttäisi nauttivan siitä mitä se tekee - se näkyy tietenkin toisella tavalla - siinä keskittymisessä, korvien ja hännän asennossa, ja olemuksessa muutenkin, tietenkin.

Koiran heiluvaa häntää kuitenkin pidetään ilon ja iloisen yhteistyön mittarina, ja tähän halusin tarjota näkökulmaa, ettei heiluva tai heilumaton häntä kerro kaikkea, koska koirat ovat erilaisia. Vakavampikin koira voi olla tehtävässä kaikella sydämellään ja antaumuksella nauttien mukana, vaikkei niin häntä heiluisikaan. 

Summasummarum - otsikon kysymyksen asettelu "iloinen vai vakava" on persiistä. Vakavakin voi olla iloinen. Se ilo ja onnellisuus ei vaan näy pirskahteluna koko maailmalle, vaan on vähän hillitympää. Samahan se on meissä ihmisissä - toinen nauraa rämäkämmin kuin toinen. 

Mitä ylipäätään tulee rallytokossa toivottuun iloisuuteen - se on hyvä asia. Koira, jota koulutetaan positiivisin menetelmin ilman rankaisua tekee oppimansa asiat yleensä iloisin mielin ja taas rankaisumenetelmät johtavat toisenlaisiin mielialoihin. On todella tärkeää, että harrastaminen on kivaa sekä koiralle että ihmiselle, eritoten koiralle, koska se ei voi valita. Tämä kirjoitus nostaa esiin vain heiluvan hännän onnellisuuden mittarina. 

Meillä asuu nykyisin myös heiluhäntä, Tihku. On jännittävää, miten erilaisia persoonallisuuksia koirat voivat olla - Tihku elää koko ajan elämänsä parasta hetkeä ja Wiima on vaatimaton ja hieman huolissaan asioista - esimerkiksi siitä, että menikö se ruoka-aika ohi niin ettei kukaan huomannut 😃.

Wiima Wiimukka. Elämäni koira. Sieluni puolikas.
Tosikko. Tekijä. Itsenäinen. Kohtelias. 
The Not-Heiluhäntä.

Tihku Tihkendaali Pöppiäinen.
"Kaikki on parasta just nyt!" 
Hyvällä ja kivalla tavalla röyhkeä. Aina valmis!
Valpas. Laumasieluinen. Utelias.
The Heiluhäntä.




maanantai 13. kesäkuuta 2022

Tihku MH-luonnekuvauksessa

Tihku kävi tänään sunnuntaina leikkipuistossa nimeltä MH-luonnekuvaus. Jos Tihkulta kysyttäisiin, niin olen varma, että sillä oli ihan superaamupäivä tuolla luonnekuvauksessa ja se kuvailisikin olleensa huvipuistossa! Niin hauskaa sillä vaikutti olevan, ekalla puoliajalla varsinkin! Eikä toisessakaan puoliajassa mitään valittamista ollut Tihkun mielestä, siltä ainakin vaikutti!

Sosiaalinen ja avoin, rohkea, utelias, leikkisä ja äänivarma Tihku, ihan tutkitustikin!

MH-luonnekuvauksessa koira käy läpi kymmenen eri osiota, jossa kuvataan koiran eri käyttäytymisreaktiota. Luonnekuvauksen aikana kaksi kuvaajaa tarkastelee koiran ominaisuuksia kuten leikkisyyttä, pelkoa, saalisviettiä ja sosiaalisuutta.

MH-luonnekuvausta suositellaan nuorelle koiralle niin, ettei koulutus ja opitut taidot vielä vaikuttaisi koiran käytöksiin. Perinteinen luonnetesti taas paineistaa koiraa ihmisen taholta tulevalle uhalle, joten siinä ikäraja onkin korkeampi ja Tihkunkin toimitan luonnetestiin vasta aikaisintaan kolmen ikävuoden huitteissa. 


KONTAKTI

Kuvaus alkoi testinohjaajan (TO) tervehdyksellä testiosiossa Kontakti. Tervehdyksen jälkeen TO otti hihnan päästä kiinni ja vei Tihkun pienen matkan päähän ja tulivat sitten takaisin Sen jälkeen hän vielä tutki Tihkun hampaat ja kopeloi kroppaa. 

Kontakti = 4 Ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen
Yhteistyö = 4 Lähtee mukaan halukkaasti, kiinnostuu TO:sta
Käsittely =  3 Hyväksyy käsittelyn

Luonnekuvauksen osiot kuvana alla ja
ihan kokonaisuudessaan löytyvät täältä: https://www.virkku.net/files/mh-luonnekuvaus/mh_luonnekuvauksen_osiot_2020.pdf


Video kontaktiosiosta alempana yhdessä leikkiosuuden kanssa.

LEIKKI

Leikkiosuus alkoi heti sujuvasti tuon kontaktiosion perään. Koira irroitettiin liinasta ja testiohjaaja otti lelun esiin. Se olikin todella iso, jättiläiskokoinen lelu, jota vedettiin hieman maassa ja heiteltiin. ja sitten seurattiin, että kiinnostuuko koira leikistä ja lelusta vai ei.

Tihkun kohdalla tiesin tarkkaan mitä tapahtumaan tulee - Tihku ei ujostele ja on aina valmis leikkimään, ja niinhän se oli, hän syöksyi salamana mukaan touhuun. 

Leikki jatkui sitten vielä heitto-osuuksien jälkeen niin, että TO pitikin lelua kädessään ja alkoi hypellä sen kanssa. Tihku oli tässäkin satasella mukana. 

Tässä leikkiosuudessa muuten näkyy, miksi luonnekuvaus kannattaa tehdä nuoren koiran kanssa. Koulutus voi alkaa nimittäin näkyä. Filmillä näkyy, kun TO pysähtyy lelun kanssa, mutta pitää sitä käsissään, niin Tihku perääntyy ja istahtaa. Se on harjoittelun tulosta - olemme harjoitelleet vireen hallintaa ja leikki jatkuu istumisesta, jota konstia Tihku tarjoilee TO:llekin 😃.
Tällainen voisi vaikuttaa testin tulokseen, jotenkin leikki-intoa vähentävänä asiana. Tihkun kohdalla näin ei kuitenkaan käynyt.

Leikkihalu = 4 Leikkii - aloittaa nopeasti ja on aktiivinen
Tarttuminen = 3 Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla
Puruote ja taisteluhalu = 3 Tarttuu, vetää vastaan, mutta irrottaa ja tarttuu uudestaan/ Korjailee otetta

VIDEO TERVEHTIMISESTÄ JA LEIKKIOSUUDESTA (youtube-video ei välttämättä näy mobiilinäkymässä. Vaihda internetnäkymään vierittämällä blogin alalaitaan)


TAKAA-AJO

Takaa-ajo tapahtuu vieheen kanssa. Koira irroitettiin liinasta, otettiin ote kaulapannasta ja varmistettiin, että sillä oli katse kohti viehettä. Viehe kun lähti liikkeelle, niin piti irrottaa ote pannasta ja sitten katsottiin, että oliko koira ylipäätään kiinnostunut vieheestä ja lähtisikö se pinkomaan perään. 
Tämänkin osion tuloksen tiesin jo etukäteen, Tihkulla on voimaskas saalisvietti ja poispäin liikkuvat objektit saavat aina vipinää sen tassuihin. 

Niin kävi kuin arvelin, Tihku ei epäröinyt sekunnin puolikastakaan kummallakaan kertaa - vieheosio toteutetaan kaksi kertaa, koska joskus koirat kuulemma innostuvat vasta toisella kertaa.

Tihkulla kerrat erosivat niin, että eka kerralla hän jäi hölmistyneenä katsomaan, että se olikin punainen rätti, mutta toka kerralla hän poimi sen suuhunsa ja retuutti vähän.

Tihkulta ei myöskään jää  m i kä ä n  huomaamatta - kanervikossa viereisen metsän siimeksessä piileskeli viehelaitteen ohjaaja, ja Tihku bongasi tyypin heti ja ennen mamman luo palaamista hän kävi molemmilla kertaa moikkaamassa viehekoneen ajajan metsän puolella 😃. Luoksetulo siis kyllä toimii nykyisin varsin hyvinkin.... kunhan ei ole muuta jännittävää näköpiirissä, joka on tutkittava ensin..

Takaa-ajo 1. kerta = 4 Aloittaa kovalla vauhdilla päämäärähakuisesti, pysähtyy saaliille
Tarttuminen 1. kerta = 2 Ei tartu, nuuskii saalista (tarttui ohimennen ajanoton 15 sek jälkeen)
Takaa-ajo 2. kerta = 4 Aloittaa kovalla vauhdilla päämäärähakuisesti, pysähtyy saaliille
Tarttuminen 2. kerta = 3 Tarttuu saaliiseen epäröiden tai viiveellä

Tässä takaa-ajo-osion vaihtoehdot ja lisäksi myös aktiviteettiosion vaihtehdot:





Video vieheosiosta:



AKTIVITEETTITASO

Neljäs osio mittasi sitten koiran aktiviteettitasoa. Eli kun en tapahtu mitään, osaako koira rauhoittua. 
Tätä tulosta en osannut ennakoida. Tai siis - rauhoittuminen on haasteemme ja olemme tätä paljon harjoitelleet. Rauhoittuminen sujuu jo paremmin kuin joskus aikaisemmin, toisinaan jopa niin, että kun pysähdyn, niin Tihku rentoutuu heti, vähän harvinaisia ovat vielä ne kerrat, mutta sitä tapahtuu.

Toisaalta, Tihku on kotonakin ollut viime päivinä vähän tavallista levottomampi - en tiedä, että onko omia hormoonimyrskyjään vai juoksunarttuja.

Testissä osio meni niin, että minut käskettiin metsän reunaan seisomaan ja sitten minun oli oltava passiivinen kolmen minuutin ajan, koiraa huomioimatta. Tihku oli liikkeiltään melko rauhallinen, mutta ääntä vuosi piippauksen muodossa melko paljon.

Aktiviteettitaso = 4 Tarkkailevainen, toiminnot tai rauhattomuus lisääntyy vähitellen

Video aktiviteettitaso: 



Etäleikki

Etäleikki oli hauska osio. Asetuimme Tihkun kanssa katsomaan määrättyyn suuntaan ja yhtäkkiä noin 40 metrin (minulle sanottiin) päässä tuli mökin takaa esiin "etäleikkijä". Siniseen hupputakkiin pukeutunut hahmo hyppeli ja liikkui omituisesti ja heitteli lelua ilmaan. Sitten hän livahti takaisin piiloon. Siinä kohtaa sain taas irrottaa Tihkun (joka oli jo kytkemätön, mutta pitelin pannasta). 
Tihkuhan ei asiaa ihmetellyt vaan säntäsi matkaan hahmoa tutkimaan. Ja olisin Tihkun tuntien ihmetellyt, jos ei olisi sännännyt!

Sitten he etäleikkijän kanssa leikkivät lelulla, ja heillä oli hauskaa, kunnes Tihku bongasi pissat ruohotupossa ja jäi kiinni siihen lutkuttelemaan (voi urokset, urokset🙄🤣).

Etäleikin arvostelu:
Kiinnostus = 3 Kiinnostunut avustajasta, seuraa ilman taukoja
Uhka/aggressio = 1 Ei osoita uhkauseleitä
Uteliaisuus = 5 Saapuu avustajan luo suoraan ilman apua
Leikkihalu = 4 Tarttuu, vetää vastaan, voi irrottaa ja tarttua uudelleen
Yhteistyö = 4 Kiinnostunut leikkivästä sekä passiivisesta avustajasta


Etäleikin video: 




YLLÄTYS

Luonnekuvauksen kuudes osio oli Yllätys. Se oli ensimmäinen osio, jonka oli tarkoitus vähän koiraa yllättää ja ehkä hieman jopa säikähdyttää. Kyseessä oli maassa makaava iso sininen haalari, jota piti koiran kanssa lähestyä ja kun olime kohdalla, haalari nostettiin ylös. Luonnetestissä on samantyyppinen osio. 

Haalarin pamahtaessa eteemme, Tihku pysähtyy hetkeksi ja menee sitten uteliaana tutkimaan, että mikä siihen tupsahti. Välttelyä ei ilmene siinäkään vaiheessa kun ohitamme haalarin uudelleen.

Arvostelu
Pelko = 2 Kyykistyy ja pysähtyy
Puolustus/aggressio = 1 Ei osoita uhkauseleitä
Uteliaisuus = 5 Menee haalarin luo ilman ohjaajan apua
Jäljelle jäävä pelko = 1 Ei minkäänlaisia liikkumis- nopeuden vaihteluita tai väistämistä
Jäljelle jäävä kiinnostus = 1 Ei osoita kiinnostusta haalariin

Yllätysosio videoituna:











ÄÄNIHERKKYYS (räminälaite)

Sitten testattiin ääniherkkyyttä. Oli määrä kulkea metallisen lavan ohi ja juuri kun olimme vieressä, niin testiohjaaja veti rautaisia kahleita metallilavalla ja kolina oli kova. Tihku loikkasi väistäen sivuun, joka oli toki ihan fiksu muuvi, ettei loukkaa itseään. Sitten ihan sekunnin taisi tuumata, jonka jälkeen meni oma-aloitteisesti katsomaan, mikä siinä räjähti. 
Kun lava sitten uudelleen ohitettiin, mitään väistämistä ei näkynyt. 

Arvostelu 
Pelko = 3 Väistää kääntämättä pois katsettaan
Uteliaisuus = 5 Menee räminälaitteen luo ilman apua 
Jäljelle jäävä pelko = 1 Ei minkäänlaisia liikkumisnopeuden vaihteluita tai väistämistä
Jäljelle jäävä kiinnostus = 1 Ei osoita kiinnostusta räminä laitetta kohtaan

Ääniherkkyysosio videoituna: (liitetään myöhemmin)


AAVEET

Kahdeksas testiosio on nimeltään aaveet ja homman juju oli nimeä myöten. Seisoimme Tihkun kanssa vierekkäin ja pian kaksi valkoisiin aavepukuihin pukeutunutta hahmoa tuli esiin eri puoliltamme ja alkoivat lähestyä meitä. Tihku tarkkasi niitä ensin ihan ääneti, mutta sitten otti askeleita eteeni ja kertoi aaveille, ettei kannata lähestyä.
Kun aaveet aina vaan lähestyivät, otti Tihkukin muutaman askeleen taaksepäin ja tuli viereeni, edelleen oli hyvin tarkkaavainen ja haukkui aaveita kohti. 

Aaveet pysähtyivät ja tässä kohtaa sain ohjeen pudottaa liinan, jotta Tihku voisi liikkua. Tihku ei kuitenkaan itse lähtenyt tutkimaan aaveita, mutta sitten kun itse otin pari askelta toista aavetta kohti, jatkoi Tihku uteliaana matkaa itse ja kävi tutkimassa, mitä oliot oikein olivat - ja tervehti ihmiset lakanoissaan taas oikein iloisesti. 

Aaveet:
Puolustus/aggressio = 2 Osoittaa yksittäisiä uhkauseleitä
Tarkkaavaisuus = 5 Tarkkailee molempia aaveita koko osion ajan
Pelko = 2 On enimmäkseen ohjaajan edessä tai sivulla, pientä välimatkanottoa
Uteliaisuus = 4 Menee katsomaan, kun ohjaaja on edennyt puo- leenväliin
Kontaktinotto aaveeseen = 4 Ottaa itse kontaktia avustajaan

Aaveet-osio videona:


LEIKKI ja AMPUMINEN

Yhdeksäntenä testiosiona oli taas leikkiminen. Tarkoitus oli katsoa, että miten paljon koira on testin edetessä kerännyt kuormaa ja paineistunut, pystyisikö se edelleen leikkimään tai toimimaan samalla tavalla kuin leikkiosiossa testin alussa.
Lisäksi koiraa valmisteltiin seuraavaan kymmenenteen osioon, johon sisältyi ampumisia. Kaksi laukausta niin, että leikki jatkuu koko ajan ja koira on irti. Ja sitten vielä kaksi laukausta passiivisina, koira kytkettynä.

MH-testin voi suorittaa myös ilman ampumisia, meiltäkin kysyttiin, että haluanko minä. Ja jos ensimmäinen laukaus olisi ollut ylitsepääsemätön, niin seuraavaa ei olisi ammuttu.

Arvostelu:
Leikki - leikkihalu = 4 Ei häiriinny, havaitsee nopeasti ja sen jälkeen täysin välinpitämätön
Leikki - tarttuminen = 3 Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla

Ampuminen = 1 Ei häiriinny, havaitsee nopeasti ja sen jälkeen täysin välinpitämätön


Valokuvia ei tullut testissä otettua. Filmeissä minua avusti ystävällinen testitoimihenkilö.
Tämä kuva on otettu somettamiseksi :D testin jälkeen kun marssimme autolle, väsyneinä, mutta onnellisina :)


**********

Testitulokset olivat siis kovasti sen näköisiä kuin olin ajatellutkin. Tihkun sosiaalisuus, avoimuus ja myös suunnaton uteliaisuutensa tulee esiin arjessakin. Olin myös päätellyt, että Tihku on rohkea, joskaan tuollaisia tilanteita ei ole arjessa tullut paljon vastaan - rohkeutta olen ehkä enemmän nähnyt erilaisilla alustoilla ja vähän toisenlaisissa tilanteissa kuin paineistavissa. 

Ehkä hieman yllätyin sen kovahermoisuudesta myös. Että se hallitsi itsensä noin hienosti ja tilanteen mentyä ohi Tihku myös palautui ihan saman tien, ei mitään jäljelle jäävää painetta. Se oli todella hieno juttu!

Toisaalta Tihku on "toiminnan mies" kuten sanoi tuomarikin, eli kestää passiivisuutta vähän huonosti, piippailee. Joskus olen joissain tilanteissa itse ajatellut, että piippaus ja hermostuneisuus olisi voinut kertoa paineistumisestakin, mutta tästä päätellen kyse on vain turhaumasta. Tätä vireenhallintaa harjoittelemme ja toivon, että siinä vielä enemmän kehitymme.

Tihku sai kehuja tuomareilta ja testitilaisuuden toimihenkilöiltä, että on hieno koira. En voinut kuin yhtyä heidän mielipiteeseensä ja olin pikkupojasta oikein ylpeä. 

Ai niin, sitä kyllä taas kysyttiin, että haukkuuko Tihku kotioloissakaan  joku toimihenkilöistä odotti, että "koska haukku alkaa". Taitaa lapinkoirien maine olla sellainen, että haukutaan tyhjää. Oikeasti haukku pitäisi tulla siinä tilanteessa, kun sitä tarvitaan, ei muuten vain. Haukku on paimennuksen työväline ja siinäkään ei voi koko ajan räksyttää, koska silloin koira menettää haukun antaman voiman, jota se voi erityistilanteissa tarvita sisukkaan paimennettavan kanssa.


sunnuntai 16. toukokuuta 2021

SmartDog Pentutesti oli mielenkiintoinen kokemus!

Tihku kävi perjantai-iltana SmartDog Puppy -testissä. Wiimahan on testattu laajalla kognitiotestillä ja myös oppimistestillä, ja tulokset olivat minusta mielenkiintoisia. Minusta maallikkopsykologista 😀 on ylipäätään kiinnostavaa, että koiran kognitiivisia ominaisuuksia, kuten itsehillintä, oppimiskyky, keskittymiskyky, eleiden lukutaito sekä ongelmanratkaisukyky, tutkitaan ja arvioidaan tieteellisin menetelmin standardoidusti.
(HUOM! Tämä postaus sisältää alunperin omat huomioni. Testiraportin tiedot on lisätty tekstiin jälkikäteen ja erottuu kursiivina)


Tihku SmartDog PUPPY -testissä

Koiran kognitiiviset ominaisuudet

Aluetta ei ole tutkittu vielä kovin paljon, mutta seuraavassa joitakin poimintoja kognitiivisten ominaisuuksien ja taitojen merkityksestä:

Opaskoirille tehtyjen kognitiivisten testien perusteella tiedetään, että kognitiiviset ominaisuudet vaikuttavat merkittävästi opaskoiran valmistumiseen työhönsä. Ongelmanratkaisukyky on mainituista ominaisuuksista erityisen merkittävässä roolissa, ja huonot pisteet ongelmanratkaisutehtävissä ennustavat koiran putoamista kurssilta. 

Itsehillintä on työ- ja harrastuskoiralla tärkeä ominaisuus. Tiedetään esimerkiksi, että jos nostetaan sellaisen koiran virettä, jolla on hyvä itsehillintä, niin koiran suoritus paranee. Mutta jos nostetaan sellaisen koiran virettä, jolla on huonompi itsehillintä, suoritus huononee.

Tiedetään myös, että kognitiiviset taidot periytyvät. Nykykäsityksen mukaan kognitiivisten kykyjen korkeimmat periytyvyysasteet löytyvät itsehillinnästä, ongelmanratkaisukyvystä ja ihmiseen katsomisesta (mahdoton tehtävä -testiosio/yhteistyöhalukkuus). 

Yllä olevat tiedot ovat omista muistiinpanoistani Katriina Tiiran (SmartDog) luennolta Koiran kognitiotutkimuksen hyödyntäminen. Mahdolliset virheet tekstissä johtuvat pelkästään virheistä omissa muistiinpanoissani. 

Koiran kognitiiviset ominaisuudet ovat siis hyvin mielenkiintoinen aihealue ja niillä on vaikutusta siihen, millainen työ- tai harrastuskaveri koira on. Oman koiran kognitiivisten ominaisuuksien tiedostaminen auttaa suunnittelemaan koiran koulutusta ja myös ymmärtämään koulutuksessa törmättäviin haasteisiin, antaen myös työkaluja niiden ratkomiseen. Ominaisuudet voi olla hyvä tiedostaa myös kasvatustoiminnassa, koska ne nykykäsityksen mukaan ainakin osittain periytyvät.

Instagram -kuvakaappaus - Tihku hymyilemässä testaajalle :)

Oli alusta asti selvää, että Tihkukin pääsee testiin, vaikkakin olin ajatellut, että vasta aikuisiällä. Tihkun niin toisenlainen persoona kuin Wiimalla sai minut kuitenkin uteliaaksi selvittämään, että kuka siellä Tihkun nahoissa oikein asuu.
Ajattelin, että hyötyisin tiedoista Tihkua kouluttaessani. Olihan minulla omiakin ajatuksia Tihkun persoonasta arjessa syntynyt, mutta testin kautta arvioiminen tapahtuu huomattavasti luotettavammin ja objektiivisesti. Sekä esiin voi tulla asioita, joita en arjessa edes pysty tai osaa arvioida.   

Tihku pentutestissä

Testi alkoi yleisellä huomioinnilla - Tihku päästettiin testitilassa irti ja testaaja seurasi sen käytöstä. Tarkkaan en vielä tiedä mitä havaintoja hän teki, näen sen sitten testiraportissa, jonka saan parin viikon sisällä testitapahtumasta.
Oman näkemykseni mukaan Tihku tervehti testaajaa iloisesti, sekä tutki testaustilaa aktiivisesti ja itsenäisesti. Rohkeasti myös kiipeili ylös telineille ja tutkia nuuskutteli kaikkea mitä eteen sattui ja tästä testaaja totesi nauraen, että tällaista käytöstä näkee kylläkin yleensä esimerkiksi labbiksilla enemmän kuin vaikkapa juuri lapinkoirilla.

Testiraportti:
Tihku suhtautuu testin alussa vieraaseen ihmiseen ystävällisesti ja avoimesti – koira on avoin ja sosiaalinen vieraita ihmisiä kohtaan.
Tihku on aktiivinen testin alussa, ja irti päästessään tutustuu koko huoneeseen pääasiassa kävellen. Aktiivisuusmittarissa olleen häiriön vuoksi Fitbark-aktiivisuutta ei saatu rekisteröityä testin aikana. Koiran käyttäytyminen vastasi keskimääräisen pennun aktiivisuutta testissä.

Ihmisen eleiden tulkinta
Ensimmäisessä testiosuudessa selvitettiin Tihkun taitoja tulkita ihmisen eleitä. Eleiden lukukyky vaihtelee koirilla hyvin paljon ja tällä hetkellä yleinen käsitys on, ettei eleiden lukukykyyn voi koulutuksellisesti juuri vaikuttaa, myöskään koiran iällä ei ole todettu juuri olevan vaikutusta. Ihmisen kanssa työskentelemään jalostettujen rotujen on testeissä todettu olevan keskimääräistä parempia eleiden lukijoita, mutta asian tutkiminen on toki vasta alkutekijöissään.

Eleiden tulkintakyky testi alkoi opettamalla pennulle, että tietystä kukkaruukun näköisestä purkista löytyy aina namipala. Sen jälkeen testaaja otti kaksi samannäköistä purkkia, laittoi namipalan toiseen ja toinen purkki jäi aina tyhjäksi. Hän pyöräytti purkit ja asetti ne eteensä etuoikealle ja etuvasemmalle. Sitten hän eleellä kertoi koiralle, missä purkissa herkku milloinkin on. Sen jälkeen pentu päästettiin noutamaan herkkua ja seurattiin, noudattiko pentu eleen vihjettä vai tutkiko se purkit oman järjestyksensä mukaan. Koiralla voi olla veto hakea nami esimerkiksi aina siitä purkista, josta nami viimeksi löytyi tai lähestyä purkkeja aina samassa järjestyksessä. Käytettyjä eleitä pentutestissä olivat kädellä osoittaminen, ristikkäisellä kädellä osoittaminen sekä katseella osoittaminen (laajassa aikuisiän kognitiotestissä eleitä on pari lisää). 

Tihku luki eleitä erinomaisesti! Se teki käsittääkseni lähes virheettömän suorituksen ja tunnisti kaikki sille näytetyt eleet kerta toisensa jälkeen (kirjoittelen tätä muististani, sillä testiraporttia en ole vielä saanut. Täydennän tekstin raportin tiedoilla kunhan raportti kopsahtaa postiluukkuun).
Tämä testiosuus oli aika pitkä, ja loppua kohden koiralle aavistuksen tylsä. Eleiden lukutaidon lisäksi testiosuus siis kertoi myös koiran keskittymiskyvystä suorittaa tehtävää. Tihku suoritti tehtävän hienosti loppuun asti, vaikka loppua kohden huomasin siinä pieniä kyllästymisen merkkejä. 


Testiraportti (eleiden lukutaito) :
Tihku lukee ihmisen kommunikointia erinomaisesti! Hyvin harva pentu yltää täysin virheettömään suoritukseen tässä osuudessa, ja Tihkukin tekee yhden virheen. Testi vaatii myös hyvää keskittymiskykyä, ja koirallasi on myös tämä ominaisuus vahvana.

Itsehillintä/impulsiivisuus
Toisessa testiosiossa tutkittin pennun impulsiivisuutta ja itsehillintää - eli, että kumpaako löytyisi enemmän. Tutkiminen tapahtui niin, että testitilaan asetettiin molemmista päistään auki oleva muovinen lieriö. Pennulle opetettiin, että nami löytyy aina lieriön keskeltä, ja koiran piti poimia nami lieriön sivuaukosta. 
Sen jälkeen lieriötä peittänyt värikalvo poistettiin ja pentu saattoi nähdä lieriöön asetetun namin lieriön läpi. Koira osoittaa itsehillintää jos se edelleen käy poimimassa namin lieriön sivuaukosta juuri oppimallaan tavalla. Jos taas koira alkaa nyt tökkimään läpinäkyvää muovia, jonka takana se näkee namin, on kyseessä impulsiivinen käytös. Tällöin koiralla on vaikea liikkua namista poispäin lieriön sivulle namin saadakseen, näkyvissä olevan namin häiritessä sen ajatuksia.  



Tihku osoitti tässä tehtävässä todella hienoa itsehillintää, josta olin itse asiassa hieman yllättynyt ja hyvin iloinen. Tihku on vauhdikas kaveri, joka näkee ja kuulee kaiken, ja tämä itsehillintä/impulsiivisuus oli yksi asiosta, jota en osannut ollenkaan etukäteen veikata, että millaiset olisivat Tihkun ominaisuudet. 
Olin iloinen nähdessäni, että Tihku pystyi edelleen sujuvasti ajattelemaan, vaikka herkku näkyi sen edessä ja hän kävi poimimassa sen lieriön sivusta. 

Testiraportti:
Tihkulla on hyvä itsehillintä ja impulssikontrolli sylinteritestissä. Sylinteritestissä koira toimii suurelta osin siten, kuin se juuri oppi edellisessä osiossa, (nami otetaan avoimesta päästä) eikä palkkio näköärsykkeenä häiritse koiraa ensimmäisen yrityksen jälkeen.
Aikaisemmissa tutkimuksissa koirilla sylinteritestin onnistumisprosentti on ollut keskimäärin 79 % ja susilla 77 % - Tihkulla tämä oli 70 %.



Itsehillintä/ongelmanratkaisu
Toinen impulsiivisuutta/itsehillintää ja myös ongelmanratkaisukykyä mittaava testi oli V-aitaustesti.
Huoneeseen pystytettiin V-asentoon laitettu kehikko. Nami oli laitettu V-muodon etureunaan ja koira katseli herkkua aidan toiselta puolelta. Tässä seurattiin, että miten nopeasti koira löytää tiensä herkun luokse. Testissa tarkkailtiin nopeuden lisäksi ongelmanratkaisutapaa, koira voi keskittyä ratkomaan tilannetta itsenäisesti tai se voi pyytää ohjaajan apua, tai tietenkin myös vetäytyä tehtävän ääreltä mm turhautumisen seurauksena.
Haastetta tehtävään tuo se, että saadakseen herkun koiran on poistuttava sen luota seinäkkeen kiertämisen ajaksi, tämä vaatii koiralta itsehillintää.


Tihku V-aidalla


Tihkulle ei tässä tehtävässä ollut haastetta vaan homma oli selvää pässinlihaa! Mahtoikohan siltä kulua aikaa noin neljä-viisi sekuntia ehtiä herkulle, kun keskimääräinen aika, joka koirilla tähän kuluu on suurinpiirtein 20-40 sekuntia. 
Käytännössä Tihku lähti samantien kiertämään V-aitausta enempää hämmästelemättä ja meni suoraan herkulle. Sillä oli siis itsehillintää ja ongelmanratkaisukykyä eli hahmotti esteen todella nopeasti. Homman se hoiti taas itsenäisesti apuja kysymättä, mutta eipä siihen apuja tarvittukaan, kun homma oli sille alusta asti täysin selkeä!

Testiraportti:
Tihku ratkaisee tehtävän huippunopeassa ajassa 5 sekunnissa. Koiraa ei häiritse näkyvillä oleva ruoka, vaan se ymmärtää nopeasti edetä poispäin palkkiosta ensin sen saadakseen. Koira ratkaisee tehtävän itsenäisesti eikä pyydä apua ihmiseltä.  Aikaisempien tutkimusten mukaan koirat ratkaisevat tehtävän keskimäärin n. 20—40 sekunnissa.



Mahdoton tehtävä havainnollistaa sinnikkyyttä ja ongelmanratkaisutapaa
Tämä tehtäväosio on koiran käytännössä mahdotonta ratkaista ja sen tarkoitus on havainnollistaa koiran ongelmanratkaisutapaa - keskittyykö se työskentelemään itsenäisesti vai pyytääkö se ihmiseltään apua. Apua pyytävä koira ei tarkoita luovuttavaa koiraa, vaan kertoo yhteistyöhon ihmisen kanssa hakeutuvasta koirasta. Molemmat tavat ratkoa ongelma ovat yhtä oikeita, riippuu koiran käyttötarkoituksesta, kumpi tapa on arvostettavampi. Koira voi myös luopua tehtävästä kokonaan ja siirtyä puuhaamaan omiaan.

Tehtävässä laitettiin herkut kippoon ja kansi kiinni niin, ettei koiralla ollut käytännössä mahdollisuutta saada purkkia auki. Tätä ennen oli kuitenkin tehty muutamia kertoja niin, että namit oli purkissa ja opetettu koiralle, että kantta tökkäämällä se pääsee helposti nameihin käsiksi. Sitten laatikko lukittiin ja koiralla on 2 minuutin työskentelyaika, jolloin testaaja ja omistaja ovat passiivisena ja seurataan vain mitä koira valitsee tehdä - yrittääkö se avata laatikkoa, pyytääkö se apua vai luovuttaako se. 



Tihku työskentelee täyttä höökää ja tässä ollaan jo lähellä testin loppumista, eli lähes
2 minuuttia on laatikon kanssa jo aherrettu.


Yhteistyö
Tihku työskenteli tässä tehtävässä täysin itsenäisesti. Se vilkaisi minua ehkä puolen sekunnin ajan, mutta silloinkin taisin liikahtaa paikallani, niin että se ennemmin reagoi hetkeksi häiriöön kuin pyysi apuani - tai niin tulkitsin. Toivottavinta toki olisi, että koiralla olisi halua myös yhteistyöhön ihmisensä kanssa, mutta itsenäinen työskentelytapa on usein pennuilla siten looginen, että historia ihmisen kanssa työskentelyyn on vielä varsin lyhyt.

Tihkulle yhteistyöhalu ei ole siis synnynnäistä, vaan se toivottavasti ja myös uskoakseni oppii yhteistyön edut kunhan ehdimme pidempään yhdessä puuhailla. Uskon, että tämä on lapinkoirille varsin tyypillistä, koska ne keskimäärin ovat itsenäisiä koiria. Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, jos ja kun testaan Tihkun vielä aikuisiällä uudelleen, että miten tämä ongelmanratkaisutaktiikka on kehittynyt.

Sinnikkyys
Olin vaikuttunut siitä, että Tihku, 6 kk pikku pentu, työskenteli todella sinnikkäästi ja pontevasti koko kaksiminuuttisen ajan! Se raapi ja puri laatikkoa, tökki sitä edessään niin, että laatikko lähti liikkeelle ja testaajan piti tarkistaa otettaan purkista, jotta testipaikka pysyisi paikallaan. Tihku siis jaksaa sinnikkäästi keskittyä tehtävään, eikä jätä töitä kesken, kunhan tehtävä vaan on sille mielenkiintoinen ja palkitseva. Tämä on erinomainen tieto! 

Testaaja kertoi, ja olin tästä jo aiemminkin kuullut, että  Smart-testien perusteella lapinkoirat ovat muita testattuja rotuja useammin jättäneet tehtävän kesken. Näitä keskeyttäjiä on toki muissakin roduissa, mutta testiin tuoduilla lapinkoirilla siis hieman keskimäärää enemmän.

Koitin tästä luovuttamisasiasta kerran keskustella lapinkoirien FB-palstalla, mutta keskustelu kääntyi enemmän siihen, että lapinkoira on niin fiksu, ettei aherra turhaan, jos se ei tuota tulosta. Minusta tällä mielipiteellä lakaistaan asia vähän maton alle. Itse uskon, että sinnikkyys on etenkin harrastus- ja työkoiralla hyvä ominaisuus ja jo alkuperäisessä työssään lapinkoiran on ollut oltava sinnikäs, joka säässä kuin säässä paimensi porot kotia kohti, oli tilanne mikä hyvänsä. Sinnikkyys on siis hyvä ominaisuus eikä se ole ällin vastakohta, näin ajattelen.

Testiraportti:
Tihku pyrkii ratkaisemaan mahdottoman tehtävän lähes yksinomaan itsenäisesti – pienen hetken koira pyytää apua ihmisiltä (2 % ajasta). Tihku on sinnikäs eikä missään vaiheessa hylkää tehtävää.
Pennuilla on yleensä vähäisempi sinnikkyys työskennellä rasian kimpussa, ja usein pennut lähtevät muualle ennen 2 min ajanjakson päättymistä. Pennut ovat yleensä myös pääosin itsenäisiä työskentelijöitä ja ihmisen kautta työskentely kehittyy iän myötä, mutta ei aina – toiset ovat itsenäisiä myös aikuisena.


Mallioppiminen
Viimenen tehtävä liittyi mallioppimiseen. Testaaja asetti lattialle laitteen, jonka nappulaa painamalla kone sylkäisi herkkuja tarjottimelle.  Pennulle näytettiin muutaman toiston kautta, että mitä nappulaa painamalla namit saa esille ja sen jälkeen kone jätettiin pennun tutkittavaksi. Testissä seurattiin, oliko pentu katsomalla omaksunut, miten herkkuja saadaan koneesta esiin.

Tämä kognitiivinen alue ei ollut Tihkun vahvuuksia. Hän kiersi konetta ja oli siitä hyvin kiinnostunut. Käytti myös tassuaan juuri oikealla tavalla, ja jopa onnistui kerran haromaan tassullaan ihan oikeastakin kohtaa ja namit tippuivat tarjottimelle. Mutta asiat eivät yhdistyneet Tihkun päässä ja tilanne ei toistunut. 

Tihku oli tämän, viimeisen, testiosion kohdalla jo hieman väsynyt, sekin saattoi asiaan vaikuttaa, tai sitten vaan sen kyvyt ovat muissa asioissa :), jää nähtäväksi.

Testiraportti:
Tihku koskettaa namikoneen oikeaa nappulaa - se saattoi ottaa mallia esimerkistä, tai sitten nenä osui oikeaan paikkaan vahingossa. Selkeää mallioppimista ei nähty.

Leluleikki ja aktiivisuus
Testiosio päättyi lelulla leikkimiseen ja hauskanpitoon. En tiedä mitä huomioita testaaja siinä teki, mutta näen sen varmasti testiraportista. Leikkiosiota ei ole kuulunut aikuisen koiran testipakettiin.
Omien havaintojeni mukaan Tihku syttyi oitis leluleikkiin, pontevasti veti ja riuhtoi lelua testaajan kanssa. Saatuaan lelun leikin tuoksinassa itselleen, Tihku vetäytyi lelun kanssa etäämmälle leikkimään, mutta kun testaaja iloisesti kutsui, niin Tihku loikkelehti paikalle yhtä iloisesti lelu suussaan leikkiä jatkamaan.

Testiraportti:
Tihku innostuu heti leikistä ja se leikkii hyvin aktiivisesti. Koira ei halua lopettaa leikkiä, ja se leikkii mielellään sekä yksin että ihmisen kanssa. Leikkiä voi hyvin käyttää Tihkun palkkiona koulutuksessa.

Tihkulla oli aktiivisuusmittari kytkettynä valjaisiin koko testin ajan ja se mittasi Tihkun testin aikana ottamia askelia ja liikettä. Minulla ei ole aavistustakaan mitä mittari näytti testin päätteeksi, sen näen raportista. Sen tiedän, että ennen testiä luulin, että aktiivisuusmittari olisi fyysisen ja vauhdikkaan Tihkun selässä poksahtanut, mutta Tihku keskittyi niin erinomaisesti - näin totesi myös testaaja - että sitä liikettä oli kuin olikin vähemmän kuin olin etukäteen ajatellut.

Testiraportti:
Tihku on aktiivinen testin alussa, ja irti päästessään tutustuu koko huoneeseen pääasiassa kävellen. Aktiivisuusmittarissa olleen häiriön vuoksi Fitbark-aktiivisuutta ei saatu rekisteröityä testin aikana. Koiran käyttäytyminen vastasi keskimääräisen pennun aktiivisuutta testissä.

Summa summarum
Tänään julkaistut tekstit perustuvat omiin havaintoihini testitilanteessa ja tietenkin myös keskusteluihin testaajan kanssa. Tihku osoittautui päteväksi pojaksi testitulosten valossa, kuten olin arvellutkin. Silti oli yllätyksiäkin - Tihkulla keskittyinen harhailee jonkin verran ympäriston ärsykkeissä ja se on varmaan luonnetestitermillä Vilkas (jää nähtäväksi), joten olin tosi iloinen nähdessäni miten hyvin se pystyi testissä keskittymään. Uskon myös, että testissä nähdystä sinnikkyydestä on hyötyä erilaisissa nenänkäyttöharrastuksissa, jos itse osaan kanavoida tekemiset oikein. 
Liitän tähän postaukseen testiraportin kunhan se tulee!

Testiraportti, KOKONAISARVIO:
Tihku on avoin ja ystävällinen koira, joka tutustuu rauhallisesti uuteen tilaan. Koira on testissä hyvin motivoitunut ruuasta, ja se keskittyy tehtäviin hienosti koko testin ajan. Sylinteritestissä Tihku osoittaa kohtuullisen hyvää itsehillintää, ja muissakin tehtävissä se pohtii tehtävien ratkaisuja ennen toimintaa.

Tihku lukee ihmisen eleitä erinomaisesti, ja myös tilaan liittyvä ongelmanratkaisu-tehtävä, V-aita, oli Tihkulle helppo. Tihku on mahdottomassa tehtävässä ehdottomasti enemmän itsenäinen ongelmanratkaisija, ja koira on myös työssään hyvin sinnikäs!
Tihku painaa namikonetta sosiaalisen oppimisen tehtävässä, mutta osuu nappiin vahingossa eikä myöskään opi tehtävää.

Tihku on innokas leikkijä, ja se leikkii aktiivisesti sekä yksin että ihmisen kanssa. Koira vaihtaa mielellään lelu- ja ruokapalkkioiden välillä, ja niitä kumpaakin kannattaa koulutuksessa hyödyntää. Itsenäisyydestään huolimatta Tihku on hyvin kiinnostunut ihmisen kanssa toimimisesta, ja koiran parhaat vahvuudet testissä ovat eleidenlukukyky ja tilaan liittyvä ongelmanratkaisu.


Sen verran intensiivinen "runsastuntinen" oli tuo testitilanne, että sen jälkeen lähdettiin nollaamaan päätä Turun Aurajoen rannoille Koroisten maisemiin. Sillä reissulla Tihkun tuli myös uitua Aurajoessa, mutta se on taas toinen tarina se :)



keskiviikko 29. heinäkuuta 2020

Wiima on smartti likka (eli mitä tapahtui SmartDog -oppimistestissä)

Wiima kävi Smart Dog -testissä alkukesästä. Pari vuotta sitten testattiin laajempi kognitiotesti ja kun jokin aikaa sitten julkaistiin uusi testimoduli koskien oppimista ja satuttuani bongaamaan mainoksen sopivalla hetkellä - alennusta hinnoissa - varasin ajan. 

Wiimaakin kiinnostaa eläinten käytöspsykologia


Ei minulla uteliaisuutta suurempaa motiivia ole Wiiman testauksiin - toki on kivaa, jos testissä löytyy jotain, mitä voin arjessa hyödyntää ja toisaalta sekin on hyvä, jos tulokset tukevat omia havaintojani, mutta lisäksi minulla on sellainen maallikon kiinnostus käyttäytymistieteísiin ja minua kiinnostaa miten koira toimii ja mihin kaikkeen se kognitiivisilta taidoiltaan pystyy. Ja lisäksi tietenkin, miten yksilöt eroavat toisistaan.

Oppimisnopeustesti kiinnosti erityisesti myös siksi, että Wiima täytti huhtikuussa kahdeksan vuotta ja oppiminen alkaa tutkitusti hidastua siinä suurinpiirtein 7-8-vuoden huitteilla. Ajattelin, että olisi mielenkiintoista nähdä, miten Wiiman oppimiskyky on tallella - ja olihan se 👍!

Linkki aiempaan, parin vuoden takaiseen kognitiotestin kirjoitukseeni(LINK) .

Smart Dog -testithän ovat ikäänkuin helppoja ja yksinkertaisia ruokapelejä, joissa testi perustuu siihen, että koira hakeutuu herkkupalan luo. Herkkupalan saadakseen koiran tulee sitten - testattavasta asiasta riippuen - pitää jokin sijainti muistissa tai ratkoa ongelma tai poistua herkun luota päästäkseen sen luo, tai muuta vastaavaa. Testitilanteessa koiran oma ohjaaja vetäytyy statistin rooliin taustalle.



Muistitehtävä (pitkäkestoinen muisti)

Muistia testattiin kognitiotestissäkin, mutta siinä testattiin lyhyttä muistia, pisimmillään noin kolme minuuttia. Oppimistestissä muistiaika oli 10 minuuttia.
Koiralle esiteltiin neljä rivissä olevaa kippoa, joista yksi tyhjä, yhdessä esine, kahdessa herkkuja, mutta se pääsee syömään vain niistä toisen. Yhteen kippoon jää siis herkkupala, mutta koira poistuu ohjaajan kanssa tilasta ja tekee lenkin ulkona. 

Noin 10 min päästä palasimme Wiiman kanssa tilaan (vähän ylikin, koska viime hetkellä Wiimalle tuli ulkona vielä kakkahätä 😄). Purkit olivat edelleen lattialla kuten poistuessammekin, mutta purkki, jossa oli ruokaa, oli vaihdettu toiseen samanlaiseen, mutta tyhjään, jottei haju ohjaisi koiraa.
Saatoin Wiiman samaan lähtöpaikkaan kuten testin alkaessa, josta se näki kaikki purkit - ja niin vaan kävi, että luvan saatuaan Wiima marssi suorinta tietä purkille, jonne ruokaa oli jäänyt, eli muisti tarkkaan, mikä purkki oli kyseessä - joskin nyt siis kippo oli Wiiman pettymykseksi tyhjä.

Raportista: Koirasi muisti erittäin hyvin sen astian, joka on sille kannattavin, eli jonne ruoka jäi sen lähtiessä huoneesta. Koirasi pystyi palauttamaan aikaisemmin kohtaamasta tilanteesta asian, jota se ei todennäköisesti olettanut kohtaavansa uudelleen. Suurin osa testatuista koirista muistaa tämän astian.


Oppiminen, vaihe 1

Tässä osiossa mitattiin oppimisen nopeutta. Koiralle opetettiin kaksi sijaintia, joista toisesta sai aina ruokaa ja toisesta ei. Itse asemoiduin Wiiman kanssa toiseen päähän huonetta ja testaaja toiseen päähän, meitä vastapäätä. Testaaja asetteli ruokakippoa vuorotellen (epäsäännöllisesti) oikealle ja vasemmalle puolelleen, siten, että vasemmalle puolelle asetetussa kupissa aina oli makupala ja oikealle asetettu kuppi oli joka kerta tyhjä. 
Oppimisnopeutta mitattiin siitä, miten nopeasti Wiima oppi, että oikealle asetettu kuppi olisi tyhjä. Koira sai seurata kuppien asettelua ja lähteä liikkeelle, kun kuppi oli maassa, mutta se ei nähnyt, tiputettiinko kuppiin syötävää vai ei.

Wiima oppi sijainnin varsin nopeasti, keskimääräistä nopeammin. Testausraportin mukaan: Wiima oppi tehtävän 17 toistolla. Koirasi oppi kahden astian sijainnit erittäin nopeasti, ja osoittaa erinomaista oppimiskykyä. Oppimisen nopeus on nopeampi kuin testatuilla koirilla keskimäärin.

Oppimiskyky-testiosio ei ole ollut esillä vielä kovin pitkään eikä testattujen koirien lukumäärä ole vielä suurensuuri, mutta testissä on jo ollut suomenlapinkoiria ja testaajan mukaan ne ovat kaikki menestyneet tässä testiosiossa keskimääräistä paremmin. Onkin mielenkiintoista kuulla tilannepäivitystä tähän myöhemmin, kun vielä useampi on testin suorittanut.

Kuva Smart Dog -kognitiotestin jälkeen vuonna 2018, Vainuvoiman tiloissa.
Vainuvoiman tiloissa oltiin tälläkin kertaa, mutta huoneisto oli ehtinyt tässä välissä vaihtua. 

Oppiminen, vaihe 2

Edelleen mitattiin oppimisnopeutta, mutta nyt tehtävä vaikeutui entisestään. Nyt nimittäin piti oppia pois äskenopitusta ja oppia, että kun äsken herkkupala löytyi aina vasemmanpuoleisesta kiposta ja oikea oli tyhjä, niin nyt olisikin päinvastoin: makupala löytyisikin oikeanpuoleisesta kiposta ja vasemmanpuoleinen oli tyhjä.

Tässä Wiimalla oli haastetta.Wiima kyllä oppi muutoksen sallitussa ajassa, mutta viime hetkillä ennen testiajan loppumista. Poisoppiminen vanhasta on yleensä asia, jossa ikä saattaa ensin näkyä, kertoi testaaja. Itse keski-ikäisenä tunnistan ilmiön myös 😅! Toisaalta, kaipa siinä joltain osin voi olla luonteenpiirrekin kyseessä, meitä on niin monenlaista tallaajaa täällä - toiset jumittavat rutiiniin voimakkaammin kun toiset koko ikänsä, mutta tämä vain omaa maallikkomaista pohdiskeluani.

Raportissa: Wiima oppi tehtävän 49 toistolla. Koirasi oppi hieman keskimääräistä hitaammin kahden astian sijainnit. Oppiminen hidastuu koirilla yksilöllisesti iän myötä, ja on todennäköistä, että koiran ikä vaikuttaa tulokseen. Käänteinen oppiminen on yleensä vaikeampi oppimisosio koirille, verrattuna ensimmäiseen oppimistehtävään, ja sitä se oli myös sinun koirallesi.

Testaaja kertoi tässä myös koirasta, jota niin paljon harmitti tilanteen äkillinen muuttuminen, että kun testaaja oli laittamassa kippoa "väärälle" puolelle, niin koira oli päästellyt pientä kiukkumurinaa, olematta siis kuitenkaan mitenkään agressiivinen :) . 



Tunnetila

Lainaus raportin testikuvauksesta: "Cognitive bias -on teoria, jonka mukaan niin ihmisten, kuin eläintenkin kognitiivisiin prosesseihin, kuten keskittymiseen, päätöksentekoon ja muistiin vaikuttaa aina tunnetila. Yksilöt, joilla on negatiivinen tunnetila (joko pitkäaikainen tai lyhytaikainen) ovat taipuvaisia tekemään pessimistisempiä päätelmiä tilanteessa, jossa ärsyke on epämääräinen, eli ei selkeästi positiivinen eikä negatiivinen. Se on myös kokeellinen menetelmä, jonka on ajateltu mittaavan eläimen sen hetkistä tunnetilaa, tai toisinaan jopa eläimen pysyvämpää persoonallisuutta. Tutkimuksia on tällaisella testiasetelmalla tehty linnuille, rotille ja useille tuotantoeläimille.
Eroahdistuneet ja ääniarat koirat ovat olleet tässä testissä enemmän pessimistisempiä kuin koirat, joilla ei esiinny näitä ongelmia, mikä saattaa kertoa näiden koirien negatiivisemmasta perus ”maailmankuvasta”. Eroahdistuneille koirille annettava mielialalääkitys sai myös aikaan koirilla muutoksen tässä tunnetilaa mittaavassa testissä enemmän optimistisempaan suuntaan. Myös oksitosiinin lisäys muuttaa koiran valintaa optimistisempaan suuntaan. Testissä tunnetila saattaa siis kertoa joko koiran persoonallisuudesta tai sen hetkisestä tilanteesta.
"

Tunnetilaa, eli optimismia tai pessimismiä, mitattiin siten, että koiran opittua herkkulautasen sijainti, ja sen jälkeen poisopittua ensimmäisestä opista ja opittuaan toisen sijainnin, sille esiteltiin vielä kolmas, täysin uusi sijainti edellisten välimaastossa (epäselvä ärsyke). Jos koira oli taas iloisen luottavainen siihen, että herkkua olisi tarjolla, oli sen tunnetila optimistinen. Jos se taas epäröisi tai ei lainkaan enää menisi tutkimaan kippoa, olisi sen tunnetila pessimistinen. 

Kun kolmas epäselvä sijainti Wiimalle näytettiin, ei se käyttänyt aikaa ihmettelemiseen vaan iloisen luottavaisena tepsutti kipon luo sitä tutkimaan, ja herkkuhan sieltä löytyi. Wiimalla on (tai ainakin sillä hetkellä oli) siis optimistinen perustunne.

Raportista Wiiman analyysi: Koirasi valinta testissä erittäin optimistinen tässä testissä! Koira menee tarkistamaan erittäin nopeasti epämääräisen keskiastian.

Ja vielä testiraportin kokonaisarvio: Wiima on ystävällinen koira, joka tutustuu rauhallisesti uuteen tilaan. Koira on testissä erittäin hyvin motivoitunut ruuasta, ja se keskittyy tehtäviin erinomaisesti testin ajan. Muisti ja huomiokyky -tehtävässä Wiima muisti erittäin hyvin sen, mille astialle kannatti mennä koiran palatessa huoneeseen. Oppimisnopeustehtävän ensimmäisessä vaiheessa Wiima oppi tehtävän nopeammin kuin koirat keskimäärin. 
Käänteisen oppimisen vaiheessa Wiima oppi tehtävän hitaammin kuin ensimmäisen, mikä on tavallista. Wiima oppi tehtävän tämän vaiheen hitaammin kuin koirat keskimäärin, mihin todennäköisesti vaikuttaa paljon koiran ikä. Koiran tunnetila testissä on erittäin optimistinen.

Oli kiva havaita, että Wiimalla on palikat edelleen oikein päin päässä, ja se on ollut havaintoni suunta myös arjen omissa jutuissa. Oppimistestin tuloksia en oikein uskaltanut ennalta arvailla, koska itse asiassa uuden oppimista ei niinkään nykyisin ole arjessa tullut ainakaan ajatuksellisesti kovin usein testattua, koska arkipuuhamme ovat aika paljon aiempien taitojen hiomista, eli jo opittujen taitojen kertaamista ja syventämistä. Vähemmän tulee opetettua Wiimalle nykyisin ihan uusia juttuja ja siitä sainkin ajatuksen, että varmaan olisi hyvä muistaa ihka uusienkin temppujen opetus myös koiran kypsällä iällä.
Myös oli kiva kuulla testaajan kommentointi suomenlapinkoirien yleisestä nopeasta oppimiskyvystä, käsitys perustuen tähänastisiin testeihin. Kuten jo yllä kirjoittelin, tähän on mielenkiintoista palata kun enemmän koiria on testattu. Kuitenkin niin yksilötasolla kuin myös yleisemmällä rotutasolla on ollut eroja koirien kognitiivisissa kyvyissä. Toivottavasti näitä tietoja myös kasvattajat käyttäisivät hyväkseen, koska luonne ja persoonallisuus terveen rakenteen kera on kuitenkin joka koirassa kaikkein tärkeintä.

Harmillisesti en tullut ottaneeksi kuvan kuvaa tässä testissä, joten juttu on kuvitettu Wiiman muilla kuvatuksilla :) .




perjantai 24. tammikuuta 2020

Millainen persoona se Wiima sitten onkaan?

FB:ssä paimensukuisen lapinkoiran keskustelupalstalla oli mielenkiintoinen avaus lapinkoirien luonteista. Oman Wiimanikin kuvauksen sinne tulin kirjanneeksi ja kun kerran ajatukset oli nyt tekstiksi tiivistettynä, niin kirjaanpa (kopioinpa) muistiin myös tänne.
Aikamoisen romaanin kirjoitin, ollakseen FB-kommentti, mutta ei se omassa joukossaan liian pitkältä tuntunut 😀, ja blogissahan pituus ei haittaakaan :




🍄🍄🍄🍄🍄🍄🍄🍄🍄🍄

"7-vee Wiima on eka koirani, enkä siksi oikein pysty vertaamaan luonnetta ja käytöstä muihin lapinkoiriin, mutta moni muun rotuisen koiran omistaja on Wiimasta kommentoinut, että 'onpa se rauhallinen!'. Ja niin Wiima onkin, se on hötkyilemätön ja rauhallinen koira, mutta silti valpas ja 'kaiken näkevä'. Smartdog-testin palautteessakin sanottiin: "Koira on koko ajan hyvin rauhallinen, mutta seuraa tehtäviä kiinnostuneesti ja hyvin keskittyneenä."

Ihmissosiaalisuus
Wiima on ihmisille ystävällinen ja tervehtii vieraitakin ihmisiä mielellään. Ei kuitenkaan jaksa kauhean kauan olla pallutettavana vaan lähtee etäämmälle tarkkailuasemiin tai nuuskimaan omiaan. Kotona Wiima asemoi itsensä siihen huoneeseen missä ihmisetkin, mutta ei tunge syliin. Välillä sille kumminkn tulee läheisyystarve ja silloin koiruus tulee puskemaan kuin kissa ja sitten peruuttaa itsensä ihmisen eteen istumaan rapsuttelua varten, kunnes taas vetäytyy omilleen.

Koirasosiaalisuus
Koirien ohitukset sujuvat varsin hyvin, useimmiten ääneti, Wiima kuitenkin aina vähän jännittyy, ja mikäli ohitus tapahtuu lähellä kotia tai vastaantuleva koira alkaa huudella, niin Wiimakin kyllä saattaa äyskähyää - vähän riippuu myös toisen koiran ulkoisesta habituksesta.
Jostain syystä vieraiden koirien edellä kulkeminen on Wiimalle vaikeinta, paljon vaikeampaa kuin ohittaminen. Silloin pitää koko ajan varmistella, ettei takana tuleva koira pääse perskarvoihin, vaikka etäisyyttä olisi reilustikin. Tämä korostuu täällä pienessä kotitaajamassa, jossa muita ulkoilijoita on vähemmän, kaupunkilenkeillä häiriöiden keskellä tätä ongelmaa ei ole. Joskus kun on vietetty pitkä kesäloma mökillä, niin kaupunkiin palatessa Wiimaa joutuu vähän muistuttelemaan, että miten niitä ohituksia tehtiinkään.
Edellä kerrotusta huolimatta Wiima puhuu selkeää koirakieltä ja osaa taitavasti käyttää rauhoittavia signaaleja. Mutta ne ilmestyvät repertuaariin kun Wiima on vapaana ilman hihnojen rajoituksia. Silloin kyllä onnistuu vieraiden koirien, narttujenkin, lähellä oleminen jos myös toiselta osapuolelta löytyy käytöstavat.

Itsenäisyys
Wiima on jännä paketti itsenäisyyttä ja yhteistyöhalua. Se on varmaan lappalaisille tyypillistäkin, mutta kun omassa tuttavapiirissä on muun rotuisia koiria, niin se on vähän erikoista - yleensä tuntuu, että koirat on jokotai (vai onko?). Wiima on todella mielellään mukana kaikessa mitä tehdään, pitää ja hakee kontaktia, oppii nopeasti ja keskittyy, ja tekee aina parhaansa. Mutta toisaalta Wiima on myös itsenäinen, omia ratkaisuja tekevä koira, eikä hermostu vaikken ole koko ajan näköpiirissä.

Aktiivisuus
Vaikka Wiima on perusluonteltaan rauhallinen (lappalaistenkin keskitasoa rauhallisempi SmartDogin mukaan!) niin Wiimasta huomaa, että tekemistä pitää olla. Jos on useampi päivä mennyt vain peruslenkkejä tehden, on Wiima kotona levottomampi. Jos hihnalenkki on pelkkää omiin ajatuksiin uppoutunutta kävelyä, alkaa Wiimaa talsiminen kyllästyttää ja se alkaa tökkiä jalkojani, tuoda käpyjä ja keppejä jalkoihini heitettäväksi ja noudettavaksi leikkiä varten. Eli aktiviteettia pitää Wiiman päivissä olla, jotta se voi hyvin.

Ääniherkkyys (mm.)
Ilotulitukset ja ukkosilmat eivät Wiimaa hätkähdytä - edes jos sattuisimme olemaan ulkona tämmöisen tapahtuessa. Wiima on kuitenkin vähän sillä lailla dramaqueen, että jotain säikähtäessään tekee minusta vähän ylimitoitetunkin :) väistöliikkeen, mutta sitten ensi reaktion jälkeen palaa heti tutkimaan, että mikä se oli, eli palautuu nopeasti, joka on hyvä juttu. Tämä ominaisuus näkyi hyvin aikanaan myös luonnetestissä, jossa testi tuomarin loppuraportin mukaan melkein keskeytettiin kelkkaosuudessa, kun Wiima sitä niin kovin pelkäsi, mutta kun kelkka pysähtyi, oli Wiima sitä heti tutkimassa.
Tämä 'dramaqueen-homma' näkyy myös mm. kivussa - kerran luulin, että jotain todella ikävää sattui Wiiman jalalle, ehdin jo pelästyä, mutta perskarvoista löytyikin pieni nipistävä takiainen.

Tästä jutusta tuli tosi pitkä, kun innostuin 😊, mutta sen vielä kerron, että ehkä tuon rauhallisen luonteensa ja sopeutuvuutensa myötä, Wiiman kanssa on myös helppo reissata eri paikoissa. Se tekee olonsa kotoisaksi ja "huomaamattomaksi" hotellihuoneissa, ravintoloiden terasseilla jne.
Luonnetestivideo: https://www.youtube.com/watch?v=V--yGV4Y4DM "

🍄🍄🍄🍄🍄🍄🍄🍄🍄🍄


Jäin noista asioista sitten vielä erikseen miettimään mm. tuota äänivarmuutta tai -herkkyyttä. Wiima ei tosiaan ole milläänsäkään ilotulitusräiskeestä eikä ukkosista. Mutta sitten kyllä jokin äkillinen ääni saa sen reagoimaan. Sellaisia tilanteita on ehkä harvemmin, mutta juuri viime viikolla oli yksi:

Oltiin pimeässä iltalenkillä ja kuljettiin tunnelissa vilkkaasti liikennöidyn tien alla. Tunneli on lyhyt ja liikenteen äänet kuuluvat hyvin. Oltiin jo melkein ulkona tunnelista, kun yhtäkkiä Wiima (liinassa) sai jalat alleen ja loikkasi karkuun joltain uhalta.
Ihmettelin mikä olisi kyseessä kun en itse ollut huomannut mitään säikähdyksen aihetta. Mutta sitten tajusin, että tunnelin päälle oli juuri ajanut, ei henkilöauto kuten yleensä, vaan pitkä painava tukkirekka ja vaikka en itse ollut siihen reagoinut, niin Wiima oli äänen muutoksen kuullut ja hyppäsi  yhtäkkiä alkanutta jyrinää turvaan. Sitten se pysähtyi katselemaan ja huomasi, ettei mikään uhkaakaan ja matka jatkui.
Samanlainen tilanne voi olla vaikkapa (kerran tapahtui) jos kävelemme pressusta tehdyn autotallin/varaston ohi ja juuri ohittaessamme pressu alkaa jotenkin tuulessa paukkua. Silloin Wiima reagoi selkärangastaan ja ottaa kaniininloikan selviytyäkseen hengissä, mutta etäämmällä ryhtyy heti tilannetta selvittämään ja huomattuaan, ettei vaaraa olekaan, niin tilanne palautuu.

Onko tällainen koira siis äänivarma vai ei? Reagoiko äänivarmakin koira  ääneen, reagoiko säikähdyksellä vai miten, eli miten toimii ns äänivarma koira kun vieressä pamahtaa? 
Itselleni on tärkeää, että palautuminen on nopeaa, eikä Wiima jää säikähdystään märehtimään, mutta en tiedä mitä vastaisin, jos kysyttäisiin, että onko Wiima äänivarma koira. Luonnetestin kuormituksessa se sai "arvosanaksi" Laukauskokematon, koska Wiima jäi ääniä hieman kuuntelemaan, joskaan ei niistäkään kuitenkaan mitenkään hermostunut.



Toinen asia, jonka olen Wiimassa todennut, on, ettei se tosiaan ole ihan hirveän ihmissosiaalinen. Vaikka moni sen tavatessaan on varmaan toista mieltä - ja itsekin olin aluksi sitä mieltä, ennen kuin aloin ymmärtää sen käytöstä paremmin.  
Wiima tosiaan tervehtii vieraita ihmisiä hyvin mielellään, joskus jopa oma-aloitteisesti :) ellen pidä varaani, mikäli vastaantulija ottaa siihen silmäkontaktin ja näyttää ystävällistä ilmettä. Wiiman häntä alkaa heilua, se menee ihan ihmisen luo ja voi antaa pusunkin, jos vaan onnistuu, mutta sitten pallutus ja silittäminen hyvin nopeasti kyllästyttää tai muuttuu jotenkin epämukavaksi, ja Wiima vetäytyy kauemmas.
Treeneissä Wiima motivoituu ruuasta ja leluista, myös kehut iloisella äänellä kantaa palkkana suorituksen aikana. Mutta jos ryhdyn Wiimaa taputtelemaan ja silittelemään palkaksi, se joko väistää tai sietää, ja vaan odottaa, että tekeminen jatkuisi. 
Tähän liittyy tuo jo edellä kerrottu, ettei Wiima pyri syliin tai polvelle, eikä muutenkaan kosketuksiin, kuten vaikka sänkyymme nukkumaan, mutta lähistöllä se kyllä koko ajan on (poislukien tietenkin kotiväen tervehdykset, jolloin pusketaan ja hinkataan, ja tarjotaan itseä pallutettavaksi, myös aina jotain kantaen, ja sitten sellaiset muut yllättävät läheisyyskohtaukset, joita kyllä tulee useampi päivässä).
En tätä ominaisuutta ole nähnyt tai ymmärtänyt Wiimassa kovin pitkään - ajattelin aina, että Wiima on hyvin ihmissosiaalinen, kun se on niin ystävällinen ja tervehtii iloisesti, mutta se ei olekaan koko totuus.

Tämmöisin aatoksin tällä kertaa :) ihanaa, kun on perjantai, ja vapaa viikonloppu edessä!



sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Susia, susia ..

Paraisilla pidettiin viime viikonloppuna koirien petotesti-tilaisuus ja halukkailla oli mahdollisuus testauttaa, miten koira reagoi karhun tai suden luomaan uhkaan. No, kyseessä ei tietenkään ollut oikea susi, vaan kauko-ohjattava, pyörillä liikkuva otus.

Testin kulku oli sellainen, että koira ohjattiin ensin hajujäljelle. Hajujälki oli sitä 'ihteään' eli suden / karhun ulostetta sekä karvoja. Tämän jälkeen kuljettiin eteenpäin ja pysähdyttiin testaajan (Asko Sorvo) ilmoittamaan paikkaan, jolloin peto tuli esiin.

Oli todella mielenkiintoista nähdä miten eri tavalla koirat reagoivat pedon uhkaan. Jotkut koirat jähmettyivät täysin, kieltäytyivät liikkumasta senttiäkään eteenpäin ja lipoivat vaan huuliaan. Toiset säntäsivät karkuun. Jotkut taas vikkelästi liikkuen pitivät etäisyyttä, mutta tekivät valehyökkäyksiä ja sitten oli niitä uhkarohkeita, jotka menivät pedon nenän eteen liian lähelle haukkumaan.

Oli myös aika jännä huomata, miten erilainen turvaväli kullakin koiralla oli. Joku koira tunsi olonsa turvalliseksi kolmen metrin päässä pedosta, toinen taas tarvitsi kymmenen metriä ennen kuin uskalsi pysähtyä katsomaan.

Wiiman kanssa testasimme sudella. Olin varannut myös karhutestin samaan viikonloppuun, mutta koska susikin oli Wiimasta todella pelottava, niin en viitsinyt sitä pelotella enempää.
Meillä testi vähän epäonnistui omasta toilailustani johtuen. Minulle oli sanottu, että koiran liikkeitä olisi myötäiltävä, eli liina ei saisi kiristyä. Jos liina pääsee kiristymään, niin koira ikään kuin "luovuttaa" ja luontainen käytös painuu alle, kertoi testaaja minulle.
Olimme viimeisenä testivuorossa, ja olin vähän jo päivästä väsynyt oltuani töissä tapahtumassa koko päivän (tapahtuman järjesti 'kotikoirakerhoni'), ja niinpä kuljettuamme hajujäljen otin pysähtymiskäskyn kuultuani testikentällä tukevan haara-asennon enkä liikkunut siitä mihinkään. Olimme Wiiman kanssa tänä kesänä luonnetestissä ja sen kelkkaosuudessa piti käyttäytyä tuolla lailla, ettei koiraan saanut reagoida - ja jotenkin aivoni menivät samalle taajuudelle myös susitestissä.

Wiima hajujäljellä ^ 

Niinpä testissä sitten kävi niin, että Wiima ensin kiinnostui jäljestä, haisteli innokkaasti ja lähti jäljelle. Kun pysähdyimme ja susi tuli esiin, Wiima ensin tarkkaili sitä, mutta suden tullessa lähemmäs, lähti Wiima pää kolmantena jalkana karkuun. Minun olisi pitänyt juosta mukana, mutta enpä juossut yllä olevasta syystä, niinpä pimatsun matka pysähtyi liinan päähän.


Joillakin muilla koirilla, joilla oli hidasliikkeinen ohjaaja, kävi samalla tavalla ja poikkeuksetta kaikki nämä koirat jäivät sinne liinan päähän kiskomaan. Mutta ei Wiima, se yritti ratkaista tilanteen ja kipitti kovaa vauhtia takaisin luokseni, hyppäsi lantiolleni ja koitti ininällä kertoa minulle, että nyt olisi syytä juosta. Kun en edelleenkään reagoinut Wiiman viestiin (voi minua paukapäätä!!) kiersi se minut ja hyppäsi ylös vielä toiselle lantiolle vinkumaan.




Kun Wiima ei saanut minua liikkeelle, tapahtui se, mistä minua oli varoitettu, koira luovutti.
Huomattuaan, etten liikahdakaan Wiima lopuksi istui viereeni ja alistui kanssani suden ruuaksi. Joskin se koitti rauhoittavilla eleillä kertoa sudelle olevansa pieni koira vain, ja että kannattaisi syödä 'tuo akka' ensin.



Olin tyytyväinen koiraan, mutten itseeni. Tulinhan jollakin tasolla pettäneeksi sen luottamuksen, enkös? No, ehkä se pääsee siitä yli ja minun on kunnostauduttava jatkossa, mutta kyllä ottaa päähän.
Sitä vastoin pakoreaktio uhkan edessä on koiralle ihan hyvä henkiinjäämiskeino, siinä ei ole mitään väärää - pelko on viisauden alku. Lisäksi pidin siitä että pimatsu käytti älliä ja tuli hakemaan minua huomattuaan, että olen sen pakenemisen esteenä.

En hakeutunut testiin kuitenkaan oikeat petokohtaamiset mielessä vaan oikeastaan vain Wiiman luonteenpiirteitä valottaakseni. Halusin nähdä onko sillä toimintakykyä ja rohkeutta (arvasin pakoreaktion) sekä eritoten halusin nähdä miten se palautuisi tilanteesta.
Minua ilostutti nähdä, että Wiima palautui todella nopeasti vaikka susi oli ihan superpelottava.

Jännäsin viimeiseen asti miten koira suhtautuisi kärryillä liikkuvaan täytettyyn petoon. Mietin, että olisiko reaktio sama kuin luonnetestin kelkkaosiossa, joka myös oli pelottava. Mutta susitestissä oli lisäefekti, tuoksu, jonka Wiima selvästi tunnisti vaaraksi. Lisäksi Wiiman mielestä oli merkitystä miten päin susi oli, se oli pelottavampi kun se katsoi kohti kuin käännyttyään poispäin - kyseessä ei siis nähdäkseni Wiiman mielestä ollut pelkkä haiseva kärry, kuten etukäteen hieman jännäsin, vaikka olinkin lukenut ja kuullut monia kommentteja todenmukaisista reaktioista. Ilmeisesti Wiima ei ollut katsonut luontodokumenttejä sillä silmällä, että olisi ollut tietoinen suden oikeasti liikkuvan neljällä jalalla pyörien sijaan vaan kärrykin menetteli.

Miten petotesti sitten korreloi oikean petotapaamisen kanssa? Uskon että jollakin tasolla kyllä korreloi, tuoksujen myötä - ainakin Wiimaa ja muita viikonloppuna testattuja koiria tarkkailemalla tuntui siltä. Toisaalta se, että itse olin niin rauhallinen, teki varmaan tilanteesta Wiimalle hämmentävän.
Mutta uskon myös, että oikeassa petokohtaamisessa olisi kyse jostain muusta - jo siitä syystä, etten varmastikaan itse olisi yhtä rauhallinen sekä myös susi olisi ketterämpi. Luultavasti Wiima pötkisi pakoon oikeassa tilanteessa vielä ketterämmin.

Testi oli kuitenkin todella mielenkiintoinen, kertoen koiran käytöksestä ja palautumisesta. Eritoten kiintoisaa oli seurata useamman koiran testiä, koska jokainen koira toimi omalla tavallaan. Testaaja Sorvolla tuntui myös olevan laaja tietämys koirarotujen tyyppikäyttäytymismalleista ja koirien viestinnästä ja hän selitti asioita ja havaintojaan paljon kaikkien testien välissä, siten että myös yleisöllä oli mahdollisuus kuulla mitä hän kertoi. Koiria ei peloteltu testissä turhaan ja muutenkin testit tehtiin koiran ehdoilla.
Suosittelen kyllä piipahtamaan testissä jos kohdalle sattuu =)




maanantai 10. joulukuuta 2012

"Mitäs nyt", ihmetteli Wiima

Pidin tänään vapaapäivän ja se olikin ihan parhautta ehtiä tekemään parintunnin lenkki Wiiman kanssa keskellä kirkasta arkipäivää. No, ei nyt niin kirkasta ollut, mutta ihan mukiinmenevä keli. Parasta mielen ja kehon huoltoa!

Lenkin varrella törmäsin uuteen puoleen Wiimasta. Nimittäin Wiima edelleen 7 kk:n ikäisenä rakastaa kaikkia ihmisiä, ei se hihnassa ollessaan syöksyile ohikulkijoita tervehtimään enää, mutta jos joku alkaa sille puhua tai leperrellä, niin takuulla on pimu salamana paijausta vastaanottamassa - olipa sitten kyseessä nuori tai vanha, mies tai nainen, tumma, vaalea, Wiimalle kaikki käy :)

Tänään Wiima tapasi eka kertaa ihmisen jota sen ei tehnytkään mieli tervehtiä. Törmäsimme reitillämme kaupunkimme keskustassa ns laitapuolen kulkijaan, joka lemusi viinalta ja poltteli tupakkaa meitä vastaan tullessaan. Kulkija huomasi Wiiman meidän seisoessamme näyteikkunaostoksilla ja alkoi puhutella sitä. "Haluatkos koira tupakkaa, maistuisikos tupakka", laitapuolen kulkija alkoi kysellä, varsin matalalla ja möreällä äänellä muuten, yhtään mitenkään lepertelemättä pentukoiralle - päinvastoin varsin ilmeettömänä ja tiukin leukaperin. Pysytteli kuitenkin parin askelen päässä mitenkään edes yrittämättä kumartua Wiiman puoleen.

Wiima ei reagoinut kuten kaikkina siihen astisen elämänsä aiempina kertoina, eli ei tällä kertaa hyppelehtinyt puhuttelijansa luokse - ei, nyt se istui paikallaan hievahtamatta. Se katsoi minuun ja se katsoi mieheen ja sitten taas minuun ja sitten mieheen ja sitten se mieheen katsoen sanoi kerran , että "vuh". Se näytti tajuavan että tässä miehessä ei kaikki ollut ihan sillä lailla kunnossa kuin se oli tottunut, vaikka tilanne ei ollutkaan mitenkään erityisen uhkaava, niin kuin minä sen koin - tosin mies oli koko ajan tiukassa silmäkontaktissa Wiimaan, joten se saattoi kokea tilanteen siksi uhkaavampana kuin se olikaan.

Minulla ei ollut syytä tai haluja jäädä miehen kanssa juttelemaan aiheesta haluaisiko koirani mahdollisesti tupakkaa vai ei, kunhan vain totesin arvelevani, ettei se todennäköisesti haluaisi ja niin me jatkoimme matkaa.

Mutta jäin miettimään Wiiman käytöstä jälkikäteen. En ole kokemattomuuttani mikään suuri koirakäytöksen asiantuntuja, mutta pidin kovasti siitä mitä Wiiman käytöksestä näin.
Ensiksikin oli tosi hienoa, että se otti uudessa tilanteessa kontaktia minuun, ikään kuin kysyen, että mitäs mamma nyt pitäisi tehdä ja onko tuo vaarallinen. Eikä se myöskään vilahtanut peloissaan jalkojeni väliin piiloon niin kuin pelkäävä koira kai olisi tehnyt, vaikka se ihan ilmiselvästi koki tilanteen epämiellyttäväksi vaan tosiaan istua kökötti paikallaan odottaen viestiäni minua vilkuilemalla siitä, miten tilanne hoidellaan. Olen vain hyvin harvoin kuullut Wiiman vahtihaukun (taikka itse asiassa haukahduksen, sillä se lausuu vahtihaukahduksen vain kertaalleen), onhan se vielä vasta pentukin, mutta tuo haukahdus ei ollut ihan niin syvällä rintaäänellä kuin siltä tähän mennessä kuulemani vahtihaukahdukset, vaan pikemminkin vähän kysyvän sävyinen haukku.

Olisi kauhean hauska tietää mitä tuo Wiiman käytös tilanteessa merkitsisi kokeneemmalle koirien tarkkailijalle, voiko siitä päätellä jotain sen hermorakenteesta, toimintakyvystä - tai sen puutteesta mahdollisesti?! En tiedä. Mutta toivon sen tietysti ennakoivan, että pimulle on kasvamassa hyvät hermot ja ettei se isona plikkana pienestä hätkähtelisi - nähtäväksi jää :)


Tuo mainitsemani vahtihaukku muuten, se kuultiin viimeksi joitakin viikkoja sitten sellaisessa vähän koomisessa tilanteessa, kun isäntä oli jättänyt märät saappaansa toiletin lattialle kuivumaan ja toiletin oven vähän auki. Wiima kulki raollaan olevan vessan oven ohi ja jähmettyi kiveksi. Se tuijotti ovenraosta vessaan ja sitten kuului yksi erittäin matalaääninen 'Vuh'. Isäntä oli seurannut tilannetta 'livenä' lähistöllä, ihmetteli että mitä siellä vessassa saattoi olla ja meni Wiiman kanssa katsomaan. Ennen kuin vessan ovi oli ehditty kokonaan saada auki, niin isännällä leikkasi - hänen jättämänsä saappaat olivat pimeässä toiletin murkassa juuri sopivasti siten, että niiden kantapään kohdalle teipatut heijasteet kiiluivat valon sopivasti osuessa kuin kaksi silmää pimeässä vessassa. Emme tiedä tulkitsiko Wiima ne kiiluviksi silmiksi vai olivatko ne vaan uusi merkillinen elementti, mutta joka tapauksessa Wiiman mielestä niille piti kertoa ettei meille ole tulemista kuin hyvin aikein ja lausui 'silmäparille' syvä-äänisen vahtihaukahduksen rintaäänellään.
Wiima on aika hiljainen lapinkoira, ääniä sillä kyllä on, mutta ne ovat voimakkuudeltaan aika hiljaisia - haukkuääntä se käyttää varsin harvoin.

Tällaisissa maisemissa vapaapäivän lenkkimme muun muassa kulki, eli kaupunkia halkovan kirkkosalmen varrelta:


Ja tässä alla vielä isännän ottama kuva Wiimasta vartiopaikallaan - tätä aitaa vasten se usein nousee katselemaan, kun joku kiinnostava kulkee kauempana olevan varsinaisen piha-aitamme ohi. Tässä se onnistui tupsauttamaan lumipesut alla seisovan isännän naamaan nostaessaan tassunsa lumiselle kaiteelle :)