sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Wiima telineillä

Erilaiset alustat voivat olla koiran mielestä jännittäviä. Liukkaat alustat. Erilaiset ristikkoalustat, joista näkee läpi, kuten esim paloportaat. Harvaan asetellut laudat erilaisissa ylityksissä. Ja niin edelleen, mitä niitä nyt voikaan olla.

Olen aina tilaisuuden tullen yrittänyt kuljettaa Wiimaa tällaisille alustoille ja siitä onkin tullut suhteellisen varmajalkainen tyttö.

Mutta tuon nose work -harrastuksen myötä olen joutunut tutustuttamaan Wiimaa vaihtolavoihin. Nimittäin harjoitustilanteissa ja eritoten kokeissa haju saattaa olla piilotettuna siten, että koiran pitäisi hajun paikallistaakseen nousta vähän ylöspäin ja tällaisena nousuna käytetään usein vaihtolavoja.
Huomasin harjoituksissa, että Wiima niitä pikkuisen arkaili eikä oikein halunnut lavan päälle astua.

Niinpä iloni oli suuri kun olin kotikaupunkimme keskustassa kävelemässä viikko sitten ja huomasin vaihtolavoista tehdyn radan. Arvelin sen olevan trialpyörätarkoitusta varten (ja arveluni osoittautuikin oikeaksi), mutta ajattelimme Wiiman kanssa, ettei kukaan varmaan pahastuisi, jos esteitä hieman lainaisimme.


Ja tuossa harjoitellessamme tapahtuikin hauska asia:
Ensin Wiima siirsi yhden tassunsa esteelle ja otti sen pois. Laittoi sitten molemmat etutassunsa esteelle, mutta takatassut piti vakaasti maassa. Houkuttelin sitä vähän namilla ja ahne neitonen rohkaisi mielensä ja nousi esteelle kurottaakseen herkkupalaa.

Ja sitten muutaman namittelun jälkeen Wiima innostui! Se huomasi, ettei vaihtolavoissa mitään ihmeellistä ollutkaan ja että niille nousemisesta saa palkkaa. Niinpä se ryhtyi itsenäisesti ja pyytämättä nousemaan esteille ja törötti niiden päällä ylpeänä - sekä palkkausta odotellen :) .

Joten varsin onnistunut homma! Ikävä vaan, että lavat oli sitten seuraavana iltana kerätty pois, niin ei päästy uusimaan hyppelyä.

Pienen pätkän kuvasin Wiiman taiteilua. Filmillä nähtävissä esteylityksissä vielä pyydän sitä nousemaan esteelle - sitten kun neiti ryhtyi hommaa itse mulle tarjoilemaan, niin en enää ehtinyt kuvailla Iloinen hymiö .

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

"Onks tällai hyvä?"


Ihan vaan kännyräpsy, ja kännyssäkin aika surkea kamera.
Mutta valot, varjot ja värit sattuivat kohdilleen, Wiima malttoi seisoa - 
ja lopputuloksena oli minusta aika kiva kuva :)

En tiedä miksi, mutta jostain syystä värit toistuvat kuvassa ensi silmäyksellä vähän kuin kyseessä olisi maalaus? Johtuu ehkä juurikin siitä kuvan teknisestä huonolaatuisuudesta Iloinen hymiö .

Wiima (4 vuotta, 20.4.2012)

lauantai 11. kesäkuuta 2016

Jess! Jess! Nenäkoira sittenkin!

Terveisiä Nose Work -jatkokurssilta (hajuetsintä, linkki)! Olipa kiva kurssi ja opittiin paljon! Kurssi ei sujunut ihan vaikeuksitta - nimittäin Wiimalle pumpsahti juoksut ja sen motivaatio katosi. En ollut ihan varma, että liittyikö motivaation katoaminen pelkästään juoksuihin vai olisiko Wiima saanut muutenkin hajuhommista tarpeekseen (samaan aikaan se oli edelleen varsin pirteä rallytokoharjoituksissa).

 Wiima tarjosi alkuvaiheessa enemmän tällaista käytöstä (ja istumista ja ihmettelyä) NW-tunneilla kuin itsenäistä hakua.

Päätin sitten tehdä niin, että pidin viikon tauon (yhden kurssi-iltavälin) kaikesta NW-etsinnästä täällä kotosalla. Mutta ruuan tarjosin niin (saamani vinkin perusteella, kiitos Emmi), että piilottelin sen ruokakuppia pihalle eri paikkoihin ja ruokakuppiin teippasin eucayptuksen tuoksua. Wiima sai sitten kuitenkin päivittäin etsiskellä aamu- ja iltaruokansa ja samalla eucalyptukselta tuoksuvan ruokakuppinsa.
Sen syödessä toivoin, että etsittävä tuoksu nivoutuisi kunnon ruokapalkan kera sen ihanassa korvienvälikössä vielä mukavammaksi asiaksi.


Aina on myös aikaa hieman poseerata kameralle :) !

  1.tunnin aihe: laatikkoetsintä. "Tässä se on"

3.tunnin aihe: ulkoetsintä
(2. tunnin aihe: sisätilaetsintä, siitä ei ole kuvia)

 Ulkoetsintä suoritettiin vesisateessa, kuvassakin sade näkyy jos tarkkaan katsoo.
Me etsijät olimme onneksi katon alla, mutta kuvaajarassukka seisoo sateessa.
(Kiitos Helena G. kuvista!)

Mutta juoksutkin loppuvat joskus ja Wiiman työskentelymotivaatiokin palaili. Uskon, että harjoittelupaussilla ja tuoksun nivomisella tuohon ruokaan, oli kanssa merkityksensä.

Neljännellä kurssikerralla oli vuorossa ajoneuvoetsintä ja siellä nähtiin jo paljon reippaampi Wiima Wimpsahdus. Wiima jaksoi hakea, vaikka tuoksu ei joka kerralla heti löytynytkään. Sitkeyskin on nimittäin valttia etsintähommissa.  

Omatoimiharjoittelua lenkkipolun varrella.
Hyvin neiti etsii ja nätisti ilmaisee. Etsintä oli hieman pidempi kuin mitä filmillä näkyy,
aloitimme telineen toisesta päästä.

Ja kuluneella viikolla oli sitten kurssin viimeinen kerta ja loppukoe. Eli tehtiin kaikki NW-kisalajiin kuuluvat 1-luokan etsinnät ja ne tuli suorittaa annetun ajan sisällä.

Wiima Wimpsahdus Pumpsahdus Kukkanen löysi kaikki hajut sallitussa ajassa, eli sai täydet sata pistettä!! Itse sitten hieman verotin Wiiman pistesaalista palkitsemalla löydöstä väärällä tavalla.
Nimittäin harjoitellessa palkkaan aina hajun suunnasta ja läheltä hajua, jotta kuono helpommin ohjautuisi merkkaamaan oikeaa paikkaa. Mutta niin ei saakaan kokeessa tehdä ja tämän olin kokeen alustuksessa missannut. Palkitsemisen on tapahduttava vähintään 20 sentin etäisyydellä kätköstä.
Pistesaaliimme oli siis 98 ja tulimme sillä komeasti kurssin kolmannelle sijalle!

Olin tylleröön ihan supertyytyväinen. Sai kehut myös kouluttajalta. Wiima merkkasi hyvin ja etsi rauhallisesti ja keskittyneesti. Mutta sen lisäksi, että mokasin meiltä kaksi pistettä, niin en myöskään luottanut sen ekaan merkkaukseen, vaan luulin sitä vaan "muuksi istuskeluksi". Se söi meiltä hieman aikaa, mutta sallitun ajan sisällä silti pysyttiin. 
Olisi pitänyt vaan luottaa Nenäkoira Pimpulaan, se kyllä tiesi. Wiima-rassu, kun sillä on niin tohelo ohjaaja!

Hajuetsintä on kiva laji, ja tykkään siitä, että yhteistyölajien (kuten tuo tutumpi rally) vastapainoksi koira tekee tässä lajissa itsenäistä työtä nenällään, jonka käyttö on sille luonnollista ja vaistomaista. Hajuetsintä on siis mitä parhainta koiran aktivointia ja etsinnän jälkeen kotona on yleensä varsin raukea koira. Väsynyt koira on onnellinen koira!

Alkeiskurssin juttu löytyy tästä.


PS: Juoksujen aikaan ollaankin yleensä eletty hiljaiseloa, lähinnä lenkkeilty vaan, sillä Wiima on juoksujen aikaan aina vähän vetämättömissä ja silloin on epäreilua vaatia siltä suorituksia. Etenkin kun vetämätön olo pakkaa usein olemaan meillä naisillakin, kun meillä on "ihmis-juoksujen" (joilla on toinenkin nimi) aika. Nyt saan sattui niin paljon kivaa tarjolle tähän kevääseen, etten millään malttanut jättää menemättä. Jatkossa aion kyllä taas kunnioittaa Wimpulan fiiliksiä juoksujen aikaan, niin hyvin kuin pystyn.


sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Harrastuskevät: rallitokoa ja markkinahumua!

Tänä keväänä blogin päivitys on ollut harmillisesti ihan olematonta. Aika ei vaan kerta kaikkiaan ole oikein riittänyt koneen ääressä istumiseen.

Ensiksikin taisin ahnettua tähän kevääseen vähän liikaa harrastuksia ja kun sen päälle tuli vielä lapsen futisharrastuksen haasteet, yhdistystoiminta ja eikä vähäisempänä kodin vessaremppa, niin aikataulu on ollut aika tiukka.

No, niitä "liikoja" kevään harrastuksia on ollut siis kokonaista kaksi kappaletta, rally-toko ja nose work. Ja siis vaikka sanon, että niitä oli liikaa, niin oikeasti ei kyllä harmita. On ollut hurjan mukavaa ja opettavaista molemmilla kursseilla. Lajit jatkuvat arjessa näiden kurssien päätyttyäkin.

Rally-toko
Tämä kevät ollaan tosiaan käyty Wiiman kanssa rallytoko-kursseilla. Vanha tuttu lajimme, jota harjoittelemme välillä ohjatusti tunneilla ja toisinaan omatoimisesti joko ihan itsenäisesti lenkkipoluilla taikka tutussa porukassa.

Täkäläinen koirakerho osti (ja itse asiassa itse järjestin mainitun koirakerhon hallituksen jäsenenä) alkeis- ja jatkokurssin, jossa kouluttajana toimi Outi Vormisto.
Wiiman kanssa osallistuimme jatkokurssille, ja sen viimeinen kerta oli toukokuun lopussa.
Saatiin taas paljon purtavaa. Ja kuten aiemminkin on todettu, Wiima on taitava rally-tokokoira, lukee pienimmätkin vihjeeni - katsettanikin, mutta Wiiman ohjaaja on vähän kömpelö ja unohtelevainen...

Kurssin kokemusten perusteella meillä on työstettävää eritoten oikean puolen liikkeissä:
Oikean puolen perusasennot pakkaa jäämään vähän vinoon. Jo kurssilla saatiin oikean puolen seuruussa aika hyvä roti oik. käännöksiin (Wiima joutuu peruuttamaan), hiottiin niitä oikein järjestelmällisesti.
Siitä on selvästi ollut hyötyä, että ollaan aika paljon harjoiteltu Wiiman kanssa takapään käyttöä ja neiti tietää ja tuntee takajalkojensa olemassa olon, ne eivät siis pelkästään seuraa perässä, jihuu! Vasemmalle käännöksissä (oik seuruu) Wiima jätättää vähän liian taakse, tähän auttanee palkkioinnin paikan määrittäminen vähän eteenpäin.

Omaan ohjaukseen täytyy kiinnittää entistä enemmän huomiota ja siis  k e s k i t t y ä  siihen hommaan. Radalla tapahtuvat virheet kun liittyvät kaikki omaan ohjaukseeni. Esim eteentuloliike: Jos erehdyn vahingossa antamaan käsivihjeen (käytän sekä sanallista että liikevihjettä, Wiima tietty seuraa paremmin liikevihjeitä) koiranpuoleisella kädellä, niin Wiima Pyörähtää eteentulon sijaan, koska sen vihje on samanlainen eteenpäin suuntautuva kädenheilautus, loppukaarre vain on eri suuntiin.
Ja jos se sitten ehtiikin ennen liikkeeseen lähtöä huomata, että vihjeeni kaartuu eteen (eteentulo) eikä sivulle (pyörähdys), ei se enää ehdi korjata asentoaan suoraan, vaan jää vinoon eteeni. Oma moka, ei koiran.
Kunhan muistaisin ohjata Wiiman liikkeeseen kulloinkin oikealla kädellä ja oikealla tavalla, niin lopputulos näyttäisi paremmalta.

Ohjatut kurssit ovat tältä erää päättyneet, mutta jatkossa kokoonnumme kerran viikossa harjoittelemaan itsenäisesti yhdistyksemme kentälle sekä rallitokoahan voi harjoitella missä vaan milloin vaan.

(Kiitos kuvista Siv!)



Wiima edustaa
Täällä kotikaupungissa järjestettiin toukokuun lopussa kädentaitajien ja yhdistysten markkinat, nimeltään Skäri Open (Skäri = Skärgården, eli Saaristo, täällä Turun saaristossa kun asustellaan).
Koirayhdistyksellämme oli siellä ständi ja oltiin Wiiman kanssa tietenkin menossa mukana!

Sattui markkinapäiväksi vaan niin hullu juttu, että keskellä auringonpaisteista kevättä oli yksi sateinen päivä = meidän messupäivämme. Onneksi ollaan Wiiman kanssa säänkestävää tyyppiä, mutta markkinavieraat eivät olleet ja se söi hamillisesti vierailijakuntaa.
Onneksi kuitenkin jotkut rohkeat uhmasivat säätä ja Wiima pääsi olemaan sekä pallutuskoira, että esittelemään rallitokoa.


Edustukoira Wiima Wimpsahdus Kukkanen markkinakojun edustalla.
Valmiina ottamaan vastaan haleja ja esittelemään rallitokoa.

 Pieni märkä koiraeläin. Voi voi <3

Kostean kelin rallaajat!
Aika innovatiiviset rallitokon kylttitelineet?
Pyykkipoika on hyvä ratkaisu moneen asiaan :) !
Sittemmin olen tilannut ja noutanut yhdistyksellemme ihan oikeat, tehtävään tarkoitetut kylttitelineet, ja kyllä helpottui radanteko huomattavasti!

Semmoisia (rallitoko- ) kuulumisia täältä tällä kertaa!

Ja se toinen laji tänä keväänä oli Nose Work.
Kirjoittelen siitä lähiaikoina ihan oman päivityksensä, koska siinä meillä oli hieman haasteita.

Mainoskoira ( -ksiko)
Toukokuussa jännättiin parin viikon ajan, että pääseekö Wiima muihinkin edustustehtäviin. Nimittäin Nose Work-kouluttajaamme oli ottanut yhteyttä mainostuottaja, joka kaipasi kiltinnäköistä koiraa mainokseensa. Kouluttajamme oli heti tullut ajatelleeksi Wiimaa (ja paria muutakin koiraa).
Niinpä pyynnöstä lähetin Wiima Wimpulasta pari kuvaa tuottajan katsottavaksi. Koitin valita sellaiset kuvat, joista koiran yleisolemus ja ilme kävisivät hyvin ilmi, sekä vielä sellaisen, josta kävisi ilmi, että Wiima on aika helposti ohjailtavissa, jonka arvelin olevan tärkeää.
Itse tehtävä olisi kylläkin ollut aika helppo - kuulemma koiran piti istua portailla kenkiään sitovan miehen vieressä ja oltaisiin ikään kun lenkille lähdössä.
No, kävi sitten niin, että Wiimaa ei valittu. Höh. Tarvittiin kuulemma isompi koira ja valituksi tuli leonberg-rotuinen karvakorva. Vähän isompi siis kuin meidän neiti. Olisi kyllä ollut hauska kokemus ja mainostettavan tuotteen menestys taattu :) .

Muuten on kesä lähtenyt mukavasti käyntiin. Juoksutkin on 'podettu' kuten Wiimalla vuosittain toukokuussa on tapana. Tällä kertaa olikin varsin kuivat juoksut, vuotoa ei juuri nimeksikään. Ei tullut pidettyä neidillä sisällä edes housuja jalassa, olohuoneen vaalean maton kylläkin kääräisin rullalle, varmuuden vuoksi.

Ei pedillä, ei matolla, vaan siinä välissä.

Mukavaa alkukesää!




sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Kevät on täällä!

Tänään tuntui keväiseltä. Aurinko paistoi ja metsälenkillä piti takki riisua lanteille, kun alkoi tuntua liian lämpimältä.

Kierrettiin Wiiman kanssa tänään täkäläinen Sattmarkin luontopolku (linkki).


Polku alkaa Sattmarkin kahvituvalta, joka on aluan alkujaan läheisen Lofsdalin kartanon (Lofsdal Gård) vanha pursimiehen torppa. Kahvitupa oli vielä kiinni, mutta aukeaa varmaan viimeistään vappuna. Lenkin päätteeksi meillä onkin usein tapana ostaa kahvituvalta kupponen kahvia ja vastaleivottu pulla ja nauttia se ulkopenkeillä, jotka kesäisin tuohon tuvan eteen nurmikolle nostetaan. Ulkopenkeissä on sekin hyvä puoli, että Wiimakin pääsee mukaan :)

Kahvituvan vierellä on paikallisen kalastajan kalasavustamo, josta saa ostaa vasta savustettua kalaa ja muita ihania kalatuotteita sekä saaristolaislimppua. Olenkin kesäaikaan kyseisen putiikin vakioasiakas, savukala on herkkua!
Pihamaalle avattiin viime kesänä myös pieni kesäravintola, joka ei näy kuvassa, sitä en ole vielä tullut kokeilleeksi.


Luontopolun alkupäässä kallion laella on kiviröykkiö. En ole ihan varma, että onko se muinaishauta vai ihan vaan jääkauden muisto. Epäilen jälkimmäistä, mutta toisaalta muinaishaudat sijaitsevat tyypillisesti korkeilla paikoilla.

 Tiennäyttäjäni





Osa reitistä on metsäpolkua ja osa tällaisia hiekkateitä. Reitti on merkitty sinisin maalimerkein - puun rungossa, kivessä tai maantiekepissä :) . 



Kaikenlaisia kevään merkkejä bongasimme. Kuten mm runsain mitoin leskenlehtiä ja pajukissoja. 


Lenkki kulkee paljolti Lofsdalin kartanon mailla. Tässä jonkinlainen talousrakennus, jonka takaa kuljimme. Se on minusta upea värityksineen, hienoine ikkuineen ja koristeineen.


Jos ei tässä ole Rölli Peikon metsä ^ , niin sitten ei missään.  Saatoin melkein kuulla menninkäiset ja muut pikkukansan heppuset ja ehkä jopa näinkin heistä vilauksen :) .
Mielikuvitus alkaa juosta tällaisissa satumetsissä.


Yksi ääni, joka kuului joka paikassa, oli lorina ja lirinä. Maaperän sulamisvedet ne siellä pauhasivat ojissa ja purosissa. Ihana keväinen ääni!


Tässä koitin ottaa vähän sellaista taidekuvaa, mutta en oikein saanut hyviä säätöjä kameraani. 
Halusin kiinteät kohteet teräviksi, mutta sitten liikettä veteen ( = pitkä suljinaika), mutta tulos ei ole ihan sellainen mitä tavoittelin. Kuva ei ole mistään kohtaa terävä...kuvaajalla oli epävakaa käsi.
Mutta tällään sen silti tähän, kun jostain ihme syystä tykkään tästä tuhrukuvasta silti.



Sattmarkin vierasvenesatamassa on vielä autiota. Mutta vesi on jo sula! Kohta saadaan paatti vesille :) !



Sattmarkin sillan alla. Yllä kulkee Saaristotie, joka vie Paraisilta pitemmälle saaristoon, Nauvoon, Korppooseen, Houtskariin..


Yhtäkkiä näin, että Neiti Koiranen oli maassa selällään ketarat pystyssä ja hieroi itseään johonkin ihanaan hajuun. Ihanaan. Niin varmaan. Meillä on valitettavan harvoin yhteisymmärrys siitä, mikä haju on ihana ja mikä ei... 

 "Wiima, tules pois sieltä!"



Ja sitten löytyi tällainen aarre. Keppi, eikä ihan pienimmästä päästä :D

Kiva reissu! Metsässä on kivaa. Ja ihanan pitkällä oli jo kevät. Vielä kun olisi saanut sen kahvikupposen siellä kahvituvalla. Mutta se sitten ensi kerralla :) !

maanantai 28. maaliskuuta 2016

Tihkusateinen Turku

Pääsiäislauantaina eli lankalauantaina teimme täkäläisen koirayhdistyksen kanssa lenkin Turun keskustassa näiden tuttujen, omien kotikaupunkimme reittiemme sijaan. Pääsiäisen vietto rajoitti osallistujien määrää ja meitä oli tällä kertaa reissussa vain kolme.

Mutta kiva reissu oli ja Turku oli kaunis kuin aina, vaikka keli olikin tihkusateinen.
On piristävää välillä lähteä muille poluille lenkkeilemään kuin näille kotoisille.
Plus että (maalais-) koiralle on kovin hyödyllistä tottumismielessä päästä liikenteen vilinään, erilaiseen äänimaailmaan, parkkihalleihin ja ostoskeskuksiin.

Nyt meillä oli mukanamme pikkuisen aremmanpuoleinen pikkupentu, joten koitettiin pitää ärsykkeet maltillisina, emmekä siten poikenneet ihan vilkkaimmille kaduille. Sen aika on sitten kun pentunen saa vähän lisää rohkeutta. Pikkuhiljaa hyvä tulee :)

Mutta Wiiman käytöksestä iloitsin - sen kanssa voi hyvin mennä paikkaan kuin paikkaan, ja neiti pääsääntöisesti tietää käytössäännöt, eikä emännän tarvi (yleensä) häpeillä :) !

Harmajata vain. Sumuinen tihkusää nielee sisäänsä kaikki värit. 
Aurajokimaisema on silti tunnelmallinen.

 
Wiima toivonee kuonoonsa lisäsenttejä. Kurottaa, kurottaa, vaan ei yllä nuuskimaan pentusta :)
Hieman naurattaa tuo neidin kurotteluasento, profiilista tulee äkkiä katsoen mieleen varis tai noita-akka näin pääsiäispyhinä!



perjantai 25. maaliskuuta 2016

Hyvää kuuluu, kiitos kysymästä!

Wiimalla on ollut blogitauko. Tai ehkä ennemminkin hänen kirjurillaan. Ei vaan ole tullut päivitettyä kuulumisia - osin siksi ettei ole tapahtunut mitään erityistä ja osin siksi, että iltaisin on ollut muuta puuhaa taikka sitten on laiskottanut :) .

Ja aika on mennyt kauhean nopeasti - en meinannut uskoa, että edellisen kerran olen kirjoitellut tammikuun alussa ja nyt eletään jo maaliskuun loppua!

Mutta nyt tupsahti mukava kysymys tammikuun postaukseen, että "mitä teille kuuluu" ja innostuinkin sen myötä päivittämään kuulumisia. Ja tämä sopii myös oikein hyvin tihkusateisen pitkäperjantain ohjelmaksi!

Alkuvuosi on ollut hiljaiseloa. Työssäkäymistä ja iltaisin koiralenkkeilyä ja arjen puuhat siihen päälle. Olenkin usein iltaisin Wiiman kanssa lenkkeillessäni ajatellut, että koira on varmastikin terveyteni pelastus. Pimeinä talvi-iltoina on usein väsyttänyt ja laiskottanut työpäivän jälkeen ja ilman koiraa olisin keksinyt satoja erittäin hyviä tekosyitä miksi en voi lähteä reippailemaan, mutta kun on koira perheessä, niin ulkoilusta ei voi laistaa. Ja miten ihanaa sitten onkaan kun on siellä ulkona ja saa hengittää ihanaa happiraikasta ulkoilmaa sisällä (istuen) vietetyn päivän jälkeen!

Mutta ei me toki vallan pimeässä olla ulkoiltu vaan viikonloppuisin päästiin ulos valoisallakin :) :

Siinä se menee - rakkaista rakkain villahousupylly :)

Katsopa jalkoihin. Tossut! Hankin Wiimalle tossut, koska sen jalkoihin jäi lumikeleillä lumipaakkuja, jotka häiritsivät sitä. Neiti hoiti asian omatoimisesti - lötsähti maahan ja puri paakut pois, mutta asia ei siitä parantunut, sillä sitten oli tassu märkä, ja jää- ja lumipaakut muodostuivat nopeammin.
Pidin parilla lenkillä Wiimalla tuollaisia tossuja osan matkaa ja se helpotti asiaa. Mutta sen jälkeen kun ne myös muutaman kerran irtosivat hankeen ja ryömin niitä hakemassa, niin luovutin ja jätin tossut kotiin ja irroiteltiin sitten paakkuja kun niitä tuli ihan perinteiseen tyyliin :) .
Eikä paakkuongelmaa kaikilla keleillä ollut, vain tietynlainen lumi jää tassukarvoihin kiinni.
Oliko teillä lumipaakkuongelmaa talvella?


 Ihania, lumisia talvipäiviä tammikuussa

Paraisten joulukadulla ei ollut ruuhkaa kauppojen sulkeuduttua viikonlopun viettoon (tammikuu).
Joulustakin taitaa jo aikaa, koska kuusi näyttää kellahtaneen.

Paraisten keskustassa on paljon kauniita puutaloja. Osa puutaloalueesta on suojeltua, nimeltään Vanha Malmi. Tervetuloa paseeraamaan Vanhan Malmin kujille.
Paraisten keskusta on muuten nimeltään Malmi, eli "piipahdan Malmilla" ja kaikki tietävät mihin olet menossa. Nimi varmaankin juontaa paikkakunnan kalkkikivilouhoksesta jollakin tavalla.

Lisää täkäläisiä puutaloja Vanhalla Malmilla.


Wiiman piha-aitausta laajennettiin viime kesänä. Ja pisteeksi ii:n päälle aitaan asetettiin koristeeksi kyltti, josta voi päätellä, kuka aitauksesta voi hyvällä tuurilla löytyä:
Wiima on kuvassa aitauksensa ulkopuolella poseeraamassa. 
Neiti ei kylläkään ole erityisen hyvä "aitauskoira" (mikä se sellainen edes on? :)  ) , eli ei viihdy kauaa aitauksessa itsekseen. Olemmekin rakentaneet aitauksen niin, että lämpimällä kelillä voimme pitää talon ulko-ovea auki ja Wiima kulkee itsekseen halunsa mukaan sisään ja taas ulos. Se on kätevää.
En ole varma lähtisikö se pihalta pois, jos sillä ei olisi aitausta ja sitä pidettäisiin pihalla vapaana, mutta en halua edes kokeilla, koska vieressä kulkee autotie ja toisaalta myös houkuttimena toimivat naapuruston vapaana (grr!!) kulkevat kissat.
Mökillä vaaroja on vähemmän ja siellä Wiima onkin vapaana ilman aitauksia.


Kuluneena  ajanjaksona alkuvuonna käytiin läpi myös valeraskaus, joka meni ohi jotenkin huomaamattomammin kuin aiemmat. Läähättelyä ja levottomuutta oli, mutta aika vähäisessä mittakaavassa. Siihen kiinnitin huomiota - enkä muista onko aiemmin ollut niin - että läähättely alkoi melkein samalla kellonlyömällä iltaisin. Wiima saattoi olla makailemassa, kun siitä yhtäkkiä tuli levoton, läähättävä ja se hakeutui lähelle paijattavaksi. Kun siinä sitten jonkin aikaa paijailtiin rauhoittavasti, niin 'kohtaus' meni ohi ja neiti painui takaisin makuulle.
Nytpä asiasta on tässä muistiinpano ja seuraan asiaa seuraavien juoksjen jälkeen.

Wiima oli myös viikon koirahotellissa, kun itse kävimme lataamassa pattereita Teneriffan auringossa.
Hoitojakso oli mennyt pääosin varmaan ihan hienosti, mutta hotelli oli täynnä koiria (hiihtolomaviikko) ja neiti oli varmaan haukkunut aika lailla muiden koirien kanssa, joten kotiin palatessa siltä oli ääni pois. Hämmästelin sitä ensin ja ilmoitin hotellinpitäjälle, josko olisi jostain taudista kyse. Mutta Wiima oli pirteä kuin peipponen ja äänikin palautui kotiolojen rauhassa nopeasti.

Ja sitten lopuksi - Wiima esiintyi myös paikallisessa päivälehdessä ÅU:ssa eli Abo Underrättelsenissä. Lehdessä kyseltiin lukijoiden koirakuvia ja lähetin Wiimankin naamakuvan matkaan.


Lähettämäni Wiiman naamakuva ei ole ihan tuore, vaan olisikohan neiti siinä jotain vuoden ja kahden vuoden väliltä. Hauska huomata vanhoja kuvia katsoessa, miten väritys muuttuu - esim kuono on tänä päivänä valkoisempi, ja se ei johdu iän tuomasta harmaudesta :) !


Että semmoisia tänne kuuluu. Hengissä ollaan ja hyvää kuuluu. Jotan muutakin on vielä puuhailtu, mutta jätän vähän kirjoiteltavaa seuraavaankin kertaan :) !

Hyvää pääsiäistä!